Voittajat kirjoittavat historian

Ajatelkaas, viime vuosisata ja periaatteessa kaikki ennen sitä on ollut sotaa. On sodittu maa-alueista, aatteista, pukeutumisesta, mistä milloinkin. Vaikka omasta näkökulmasta terrorismi nosti varsinaisesti päätänsä vasta 2001, kun omat tuhosivat WTC tornit (tiedän, se on salaliittoteoria, mutta vaihtoehdot muulle ovat vain naurettavia). Samana vuonna itse vaikutin armeijassa ja itse asiassa olin hutaissut kirveellä jalkaani, onneksi se ei ollut terävä eikä tuona päivänä, sitä ennen tai sen jälkeen monenkaan päättäjän pää ollut sen terävämpi.

Onko oikein, että valitamme sodasta, köyhyydestä, rikkauksista? Janoamme menestystä ja, että meidän mielipiteemme kuultaisiin. Ongelmaksi kasvanee kuitenkin se, ettemme tee  asioille mitään, ainoa joka hyötyy tästä kaikesta on media, joka rahastaa uutisoinnillaan ja me hölmöt maksamme siitä karusta tiedosta, jossa ihmisiä menehtyy turhien asioiden takia. Eivät nämä sodat ole vapauden puolesta taistelua, eivät ’liittoutuneet’ hyökänneet Saddamin kimppuun, koska pelkäsivät itsenäisyytensä saati oman vapautensa puolesta. Sodat alkavat aina valheilla.

Lue lisää…

Hän – eksyit taas mieleeni

musta sun pitää purkaa ajatuksias! muute tuut hulluksi!
–Hän

Tässä sitä taas ollaan. Yritin taistella tätä vastaan, mutta Hänen mukaansa mun pitää purkaa ajatuksiani muuten voin tulla hulluksi tai pahempaa. Valitettavasti Hänellä ei ollut tuolla hetkellä kovin paljon tietoa, muuta kuin se mistä juttelimme.

miksi mulle tulee koko ajan mieleen, että soot sillai hyvällä tavalla ärsyttävä? soot jotain mitä en nyt taas vaihteeksi osaa laittaa sanoiksi… ärsyttävää..*smile*

Lue lisää…

Mä oon mä – the sequel

Ei tämä varsinaisesti ole jatkoa aiemmalle, mutta nimesinpähän kuitenkin. Osa päivääni lyhyehkössä tekstissä.

Tiedätkös, joskus riittää, että ottaa aikaa itselleen ja jättää tämän näytön ja sen johtojen päässä olevan tietokoneen.

Tiesitkös, tietokone on se pömpeli tuolla lattialla ja näyttö edessäsi. Monet service deskiin soittajat eivät tiedä sitä.
Nyt tiedät.

Mutta asiaan, laitoin tuossa kilpparit nukkumaan. Vertti oli jo mennyt omaan koppiinsa, Leevi veti sikeitä lasin edessä ja Leo kävi yö kävelyllä päätyen syömään mattoani. Vein ressun nukkumaan ja suuntasin itse makoilemaan sänkyyn ja katselin kattoa. Eihän tuo valkoinen katto mikään upea näky ole, mutta siinä tuli mietittyä asioita ja toisaalta kirjoitettua mielessään osa tästä blogista.
Kävin läpi tätä päivää, seisoskeluani erään oven suussa kolmisen tuntia ulkovaatteet päällä, puhumassa ties mistä. Koska joitakin teitä kiinnostaa niin kerron lyhyesti, hän on kaunis, fiksu ja mukava – kyllä hän on myös nainen vaikkakin pitää moista enemmänkin kyseenalaisena – tyttö kuulemma . Hyvät piirteet naisessa, nuo kolme sanaa, mutta ennen kuin saan uuden viestin, että joku on mustasukkainen niin olemme vain kavereita. Kolmisen muffinsia sain myös mukaani, kun kummasti siellä ollessani sisälläni ollut krokotiili alkoi murisemaan niin piti heittää suuhun muffinsi, jotta kroko rauhoittuisi. Kyseiset maut olivat suklaa-banaani ja suklaa-salmiakki. Ensimmäinen muffinssi sisälsi molemmat. Mutta maistui kyllä hyvälle. Just add water.
Olen siis vieläkin sinkku, joten rohkeat saa aina laittaa viestiä tai tulla juttelemaan. Suurin osa on kuitenkin kesyjä ja he eivät itseäni taas kiinnosta. Kuten varmasti mainittu jo kerran jos toisenkin.

Lue lisää…

7 fonttisivustoa, joita et ole ehkä nähnyt

Lue lisää…

Mä oon mä

En lämpene ajatukselle, että kirjoittaisin koskaan itsestäni. Lähinnä, koska aihe ei kiinnosta itseäni ja toisekseen, ketä oikeasti kiinnostaisi tietää enemmän allekirjoittaneesta?
Olisi todennäköisempää, että he, jotka ovat kiinnostuneita – tutustuisivat, mutta silti ollaan tässä näppäimistön ääressä luomassa tekstiä, joka käsittelee juurikin kirjoittajaansa. Tämä tulee olemaan toivottavasti ainoa kaltaisensa teksti, joten tässä on pala minua – rehellisesti.

On hyvinkin todennäköistä, että olen kirjoittanut aiemmin vastaavan mutta en vain muista – sitä se ikä teettää (28). Tai no, tiedän kirjoittaneeni, mutta siitä tietää vain Hän. Jos tämä blogi sisältää jonkinlaisen vastaavan tekstin niin en jaksa vain nyt katsoa – kuvitellaan, että tämä on versio 2.0 siinä tapauksessa.
Tämä on ollut suunnitelmissa jo puolitoista kuukautta – ainakin. Teksti on hiljalleen muotoutunut pituisekseen ja näköisekseen, osia on lisätty ja toisia poistettu. Jopa itselläni on sentään pieni sensuuri sen suhteen, mitä nettiin kirjoitan. Varsinkin, kun kyse on itsestäni.

Lue lisää…

Olipa kerran tarina kahdesta…

Noiden muutamien tuntien aikana, jotka vietimme samassa tilassa, oppivat eräät hahmot ’tuntemaan’ allekirjoittaneen täysin. He tiesivät tasan tarkkaan millainen olen, kuka olen ja ennen kaikkea heillä olisi missio. He ovat alansa eliittiä – tosin vain he itse antavat tämän krediitin itsellensä. He ovat… en tiedä itse asiassa tarkalleen mitä he ovat ennen kuin dna-testit tulevat takaisin, mutta todennäköisesti kyseessä on eräänlainen nisäkäs, ehkäpä heissä on pientä pelinaisen vikaa, mutta se tulee enemmän esiin taikanesteen voimin. Huom. tämä on oma analyysini. Ilman tuota taikanestettä he ovat taipuvaisia päästämään sammakoita suustansa, (scheissea) – kuvainnollisesti. Koskaan en ole kirjaimellisesti nähnyt mitään tulevan suusta ulos. Todennäköisesti heidän salainen tehtävä on valloittaa maailma (‘Pinky and Brain’) ja saada se oman tahtonsa alle, ennen kaikkea heidän näkemyksensä ihmisistä on ainoa oikea. Valitettavasti todellisuudessa ei ole taikapeilejä, jotka kertoisivat ken on maassa kaunehin. Kumpikaan ei vedä vertoja Megan Foxille tai Hänelle, joten taikapeili olisi rikkoutunut useamman kerran ja niitä epäonnen vuosia olisi kertynyt jo vuosikymmenten edestä.

Lue lisää…

Satunnaisuudesta ennaltaehkäisyyn?

Kun satunnaisen tapauksen seurauksena uhri menehtyy yksityisen henkilön asunnossa, suru koskettaa uhrin läheisiä, mutta ei synny sen suurempaa keskustelua syistä, jotka johtivat tähän tapahtumaan. Mutta jos samainen satunnaisen tapauksen seurauksena uhri menehtyykin julkisella paikalla, suru koskettaa astetta enemmän ihmisiä, koska osa käy aktiivisesti kyseisessä paikassa. Suru ei välttämättä kohdistu juuri uhreihin vaan koko tilanteeseen. Poikkeuksena tälle on se, että siitä syntyy suuri keskustelu ja syytteitä lentelee edes takaisin. Tällöin myös ’massan’ ääni on kuvitteellisesti se ainoa oikea käsitys. Kun muut menevät sanomaan mielipiteensä heidät torjutaan suoralta kädeltä. Se, jolla on suurin ’suu’ ei välttämättä ole aina oikeassa.

Miksi tälläistä tapahtuu? Emmekö voi arvostaa toisia ja antaa heidän elää? Emmekö ole tarpeeksi rohkeita pyytääksemme apua, kun sitä tarvitsemme? Emmekö ole ihmisiä, jotka auttavat, kun joku sitä tarvitsee?

Lue lisää…

Tiedotustilaisuus pistää miettimään – kai

Tiedotustilaisuus:

Toimittajat kysyvät samoja asioita, kerta kerran jälkeen. Eihän itselläni ole toimittajan työstä kokemusta, mutta kuuntelisivat toisia toimittajia, mitä he kysyvät.

Lue lisää…

Leppävaaran Sellossa ampumisvälikohtaus

Eihän tämä nykymaailmassa niin ihmeellistä, että idiootit saavat aseen käteensä eikä seulanta päde. Ehkäpä huomenna voimme lukea miksi hänellä oli ysimillinen hallussansa ja miksi poliisi sille luvan on antanut, jos on edes oma ase.

Miksi ihminen päättää, että paras tapa hoitaa mustasukkaisuus on ampua ihmisiä? Jos tuo yksi tieto pitää paikkansa niin hän on käyttänyt kaksi kutia ampuakseen yhtä päähän. Tämä merkinnee jotain henkilökohtaista – yllättäen. Hieman tulee mieleen CSI:n kaltainen teoria. Tämähän ei tietenkään auta häntä saamaan naista/miestä takaisin, jos hänellä on sellainen. Voipi olla, että hän vain kuvittelee päässänsä kaiken. Ei sekään uusi asia olisi

Lue lisää…

Uskomattoman hienoja konsepteja

Kun näistä saataisiin edes osa markkinoille niin saataisiin vaihtelua tähän perusdesign kauraan. Nokian uudet puhelin konseptit ovat hienoja, mutta tietokoneet ja kulkuvälineet poikkeavat nykyisestä massasta selkeästi. Valitettavasti näistä ei taida edes Nokian puhelimet olla suomalaisten suunnittelemia, mutta silti Helsinki on maailman designpääkaupunki vuonna 2012, mahtaako jotain näin upeta näkyä silloin? Epäilen.
Mutta ainahan voin yllättyä.

Lue lisää…