Reissu alkaa – Espoo
No niin, nyt sekin reissu on tehty ja sukulaiset nähty.
Torstaina oli lähtö ja selvittiin, jopa 11:sta maissa (itse olin se joka myöhästeli), porukoilta haettiin eväät ja sapuskat, koska tarkoitus oli sitten kokkailla mummun luona ettei hänen tarvitse aina ruokaa tehdä.
Väsyneenä ei saa ajaa, mutta itse piristyin siitä, että ajoin toisaalta apuna oli seura. Kyllä siinä takalisto puutuu, kun pitää ajaa pitkän matkan. Toisaalta ensimmäinen pysähdys oli heinolan maissa. Joku Tähti…. Teboilin asema kuitenkin.
Jossain vaiheessa loppui sitten motarikin. Ensin oli tottunut 120km/h nopeuteen ja sitten ajetaan 80km/h nopeudella. Kävi tylsäksi. Vaihtelihan se välillä 100km/h, mutta tuli sellainen kutina, että joku saisi tehdä koko matkan motariksi. Ei menisi koko matkaan 3,5h (matka ei ollut jyväskylän keskustaan, jos joku laskee). Hyvin selvisi miltei tasan 16:sta. Mainio ajoitus, kun se oli ilmoitettu aika.
Jyväskylä – Perjantai
Perjantaina käytiin katsomassa isovanhempien hautoja parissa paikkaa. Ja sitten Jyväskylän keskustaan. Tuntui hieman kuin Helsingissä olisi ollut, kun tietöitä oli joka pirun kulmassa. Kyllästymisen alkaessa löysin sokoksen parkin, joka oli pääkaupunkiseudun parkkihalleihin tottuneelle yllätys. Tasolta toiselle mentiin kuin vuoristoradassa ja mutkat tasojen päässä olivat lähes 90 astetta. Se menee soveltamiseksi, kun vastaan tulevat yrittävät siitä kulmasta mennä kanssa. Onneksi ei sattunut kohdalle, mutta edellä oleva sovelsi. Parkkipaikatkin olivat äärimmäisen huonosti järjestetty, tilaa oli niukasti ellei sitten parkkipaikka ollut säädetty johonkin muualle.
Jyväskylä – Keskusta
Torilta piti aluksi etsiä sukulaisia torilta myymästä, mutta eipä olleet tällä kertaa paikalla. Matkalla torille yritti joku kaupata pikku pojan kanssa ruusuja, näitä oli myöhemmin useampiakin keskustan tuntumassa yksi nuorempi mies sekä nainen. Tunkivat ensin kukkaa käteen ja sitten olisi tullut lappu, jossa kerrotaan, että tarvitsee opiskeluun rahaa. Toisaalta se mies oli 50+ ja poika alle 10. Mutta periaate sama. Nyt kädet pidettiin visusti poissa ruusun tieltä eikä lappua saatu. Siitä suunnattiin Otolle ja sitten kauppoihin.
MacDonald’s – Jyväskylä
Kauppojen välissä piti käydä haukkaamassa syömistä ja jonkin sortin korvakoruja. Mäkissä edellämme olivat Janne Vakio, joku muu blondi, Heli ja Sauli (kahden viimeisen oikeita nimiä en tiedä, mutta salkkarihahmot tuntenette?) Janne Vakion olen tiennyt jo ala-asteelta, kun tuo oli astetta ylemmällä luokalla. Ja ei, emme ole olleet missään tekemisissä, sitä vain oppi tunnistamaan porukkaa. Pelaahan tuo varmaan vielä saman seudun jalkapallo-tiimissä tai no en tiedä siitä pelaako enää. Helillä oli blondit hiukset, liekö johtuu jyväskylässä esitettävästä teatteri näytöksestä, jossa nämä ovat. Ainakin oman käsityksen mukaan ovat. Kun syömään päästiin niin jossain vaiheessa ohi meni tyttö, poikaystävänsä kanssa ja voi, että kun oli pitkät sääret tytöllä ja hame niin lyhyt, että meinas paikat näkyä ei nyt aivan, mutta rappusissa ainakin on hyvin lähellä, jos olisi ollut alhaalla. Omasta mielestä asu oli mitä loistavin, mutta parempi puolisko oli toista mieltä eikä hyväksynyt, että itse pukeutuisi samoin vaikka suosittelin. Aina ei voi onnistua.
Sitten kaupat läpi ja kassien kanssa pois keskustasta.
Sukulaisilla
Seuraava etappi oli isän veli, sukumme ravurit.
Pääsimme perille niin ensimmäisenä tervehtimään tuli kolme koiraa, joista yksi hieman äänekkäämmin. Tämän jälkeen hieman katsottiin, että kukas sieltä tulee vastaan, kun ei näyttänyt tutulta myöhemmin selvisi, että hän oli serkkuni vaimon äiti. Viimeksi nähnyt häisssä kuutisen vuotta sitten, jos silloinkaan tapasin. Ei voi muistaa kaikkea.
Pian tuli myös serkku äitinsä kanssa, hänen isänsä oli marjoja keräämässä ja ilmaantui myöhemmin.
Siitä alkoi hemmetin pitkä keskustelu vaivaiset 4 tuntia. Noin arviona. Sanonpahan vain, että mansikka vanilja-kastikkeen kanssa on erittäin hyvää. Suosittelen.
Kun sinne menee niin, kun tarjotaan jotain ja sanoo vastaan niin kyllä siellä osataan kääntää pää. Meidän piti mennä mummolleni kokkaamaan ja hän sitten tekee lettuja. Soitin ohessa mummolle kysyäkseni, joko nälkä on. Mutta kuulemma sitä oltiin pientä syöty ja vieraitakin oli käyny, joten lupasin, tunnin sisään tulla.
Serkkuni lapset olivat alussa hieman ujoja, mutta vanhempi rohkaistui myöhemmin ja puhetta tuli suurella määrin. Kova meno koko ajan. Varmaan tullut isäänsä. Toinen tytöistä ujosteli koko illan mua. Liekö uusi naama niin pelottava. Kuulemma kaikki tuntemattomat miespuoliset vähän pelottavat, joten en ole ainoa. Ehkä, kun useammin käy niin tulee sitten paremmin hänellekkin tutuksi tämä naama.
Tuli tutuksi myös uusi hevonen, jota en ollut nähnyt. Kiltti kuin mikä ja heti tuli aitauksen toisesta päästä, kun ilmaannuin. Kaikki hevoset eivät ole aina niin utelijaita. Kuulemma hyvin kehittyvä ravuri. Katsotaan miten käy, jospa sitä pääsee Vermoon taas katsastamaan juoksuja, kun ei sitä kovin usein jaksa Jyväskylään ajaa.
Mummun luona illalla
Illemmalla syötiin kanafileita, joiden reseptiä en tässä ala kertomaan, mutta se on erinomaista, tällä kertaa tuorepastan kanssa, mutta normaalisti riisin. Molemmat sopii erittäin hyvin. Ja myöhemmin lettuja päälle. Tuli hyvin täysi olo.
Lauantai – Reissu takaisin alkaa ja koukkaus Höytiä-päivillä
Aamulla oli sitten jo aika lähteä kohti kotia edessä oli noin 300 kilsaa sekä pikavisiitti Höytiä-päivillä, parempi puolisko osti sinistä hunajaa äidilleni tuliaisiksi. Auto paikkaa ei meinannut löytyä läheltä molemmin puolin päätiellä oli pientareella miltei puolen kilsan matkalla autoja, löytyi sitten pieni kolo itselleni vajaan 50m päästä. Periaatteessa ainoa syy oli käydä moikkaamassa sukulaisia, joista yksi tuli löydettyä, kun oli kävellyt paikallisen koulun urheilukentälle. Serkku ohjasi siellä autoja parkkiin. Lyhyen keskustelun jälkeen päätimme alkaa tehdä lähtöä. Vielä jarruutimme lähtöä, jotta Matti Kekkonen sai Vuoden höytiäläinen palkintonsa ja samaan aikaan huomasimme, että paikalle tilattu laulaja Saija varjus pyyhkäisi lavan luokse. Onkohan tuo niinkin iso tähti, että Volvon maasturin voi parkkeerata suoraan lavan eteen. Kuski ymmärsi kuitenkin ottaa auton suoraan lavan edestä pois ja laittaa hieman sivuun. Mukana oli varmaan Varjuksen mies (kuski), itse varjus ja joku vanhempi nainen. Päätimme siitä lähteä ja kun kilsan olin päässyt eteenpäin parempi puolisko halusi omalle äidilleen hunajan eli pyörähdys ympäri ja hakemaan uusiksi. Taskuun parkkeeraus ei oikein ottanut onnistuakseen ja olin jo miltei ojassa. Onneksi löytyi helpompikin parkki.
Lopulta pääsimme pois sieltä ja mäen päällä otin vielä parit kuvat paikasta + maisemat. Yhdet olimme ottaneet ennen ensimmäistä lähtöä hieman todisteena, että olimme siellä.
Karavaanarit EIVÄT ole kaikkien kavereita. Ne ovat hitaita ottavat ison osan näköpiiristä ja ärsyttävät. Toisaalta jotkut peräkärrylliset ovat vieläkin hitaampia, kuten tuli huomattua. Niin ja ei niitä ohituspaikkoja oikein tarjottu ennen motaria.
Moottoritie – Tähtihovista eteenpäin
Pari sankaria, toinen Audilla ja toinen BMW:llä ajoivat ohitseni ohituskaistalla hyvin lujaa. Karkea arvio olisi 200km/h, eipä ole poliisit vahtimassa teitä. Odotin, että pojat näkyvät jossain vaiheessa ojassa tai muussa kolarissa, mutta eipä heitä näkynyt. Ylipäätään motarin nopeus tulisi nostaa. Ei välttämättä mitään autobahnin nopeuksia mutta 140km/h olisi aivan passeli. Kuitenkin 90% ajajista ajaa vähintään 130 mittarissa. Pääsisi nopeammin perille. Toisaalta sitten lasissa olisi oikeasti 150. Mutta sitä sattuu. Entä jos laki sallisi 140 nopeuden kaikille, jotka eivät ole alkoholisteja, ovat iältään 25-65-vuotiaita ja ovat käyneet jonkun kurssin, että osaavat hallita auton suurissa nopeuksissa.
Reissun loppu lähenee
Loppu olikin sitten ihan mukavaa ajelua, ei mitään erikoisempaa. Ne, joilla on ajokortti ja ovat motarilta tulleet ns. normaali nopeuksiin 70-80km/h niin kärsittekö nopeussokeudesta? Ajatte 80km/h mutta tuntuu, että nopeus olisi lähempänä neljääkymppiä? Ärsyttävää.
Sitten kaupan kautta kotiin. Siinä oli näin kivasti kirjoitettuna viikon 29 to-la Jyväskylä reissu.
Katso myös:
- Helsinki-Lahti-Jyväskylä Tuli tehtyä pieni keikka, jotta eräs tietokone saatiin korjattua. Mutta...
