Haluan kertoa Sinulle, joka luet tätä, että vaikka kuva, jonka uutiset antavat on hyvinkin negatiivinen eikä työntekijöillä ole välttämättä hyvää kuvaa tulevasta niin heillä on jotain vieläkin parempaa. Heillä on läheisiä työkavereita, jotka auttavat selviämään jokaisesta työpäivästä. Parhaimmat työkaverit ovat kavereita myös työn ulkopuolella. He ovat yrityksen sielu. Olen ylpeä siitä, että sain olla heidän kanssaan tämän reilun vuoden verran.
Harmittavaa tosin on, että osa näistäkin työkavereista mitä sinullakin on, eivät ole täysin rehellisiä sinua kohtaan. Se on äärimmäisen ikävää, mutta varmasti sinulla on joku, jolle puhua.
Itselläni jäi tuonne taloon paljon mukavia ihmisiä, joita ilman tämä kokemus ei olisi ollut mitä se oli.
Ensimmäisessä tiimissäni oli eräs äärimmäisen mukava henkilö joka auttoi, kun apua kaipasi. Rento, mutta myös osasi ilmaista, että meillä oli työmme ja, että se tuli hoitaa ensimmäisenä. Hänen kanssaan ja avulla moni työkaverini selvisi hankalimmistakin paikoista, emmehän me kaikkea osanneet. Parasta oli, että hän ei ollut missään lasikopissa vaan meidän keskuudessamme. Tunnistat varmasti itsesi, kun luet.
Kouluttajani oli se, joka aloitti urani talossa, hankalimmissa järjestelmissä hänen apuaan kaivattiin. Olihan hänellä monien vuosien kokemus. Tällä kaverilla oli sydän ja huumori oikeassa paikassa. Parasta mahdollista koulutusta, jonka avulla sain otteen duunista.
Ajallisesti en muista tapahtuneita, mutta eräs tyttö jäi mieleeni ja pidän häntä edelleen ja varmasti jatkossa erittäin hyvänä kaverina, jonka kanssa voi keskustella kaikesta. Vaikka hänen olemuksensa antoi ymmärtää aluksi muuta, tutustuminen häneen oli yksi parhaimpia asioita. Se kuinka hän käveli niin varmasti, katse edessä ja millaisen olemuksen, ymmärryksen hän itsestään loi oli jokseenkin erilainen, kun häneen tutustui. En olisi koskaan uskonut hänen olevan niin ymmäräväinen, hauska ja mukava, ellen olisi erään henkilön seurauksena oppinut tietämään hänen nimeään. Siitä alkoi yksi parhaimpia keskusteluita ihmisistä, uutisista sekä elämästämme. Arvostan häntä suuresti. Kiitos sinulle jokaisesta päivästä, hymystä ja naurusta.
Onhan meillä aina mese ja facebook näin nykymaailmassa.
Sitten on eräs joka ehkä ylitse muiden tuli lähes parhaimmaksi kaverikseni. On yksi, jonka kanssa voisin keskustella aina ihan mistä vain ja kuunnella, kun kaikki ei mene kuten pitäisi. Olla kaveri ja ystävä, aina kun hän sitä tarvitsee. Oli ehkä sattumaa, että hänestä tuli työkaverini, tosin muistan, kun hän jälkikäteen sanoi, että luuli, etten pidä hänestä, kun en puhunut hänelle paljoakaan aluksi. Sitä se ei ainakaan ollut. Toivottavasti tämä työssä alkanut ystävyys pysyy myös talon ulkopuolella voimassa. Kiitos Sinulle, että tulit tiimiimme alkujaan ja jatkoit vielä kanssani vaikka tiemme erkanivat toisille puolille taloa.
Tiedän, että lähtöni koski varmasti Sinuun eniten, enhän minäkään olisi sitä halunnut. Mutta sehän ei ollut minun päätettävissäni.
Tosin ehkä siinä vaiheessa, kun olisit lähtenyt, olisin minäkin seurannut varmasti pian perässä.
En käy teitä kaikkia läpi, mutta kiitän silti tästä vuodesta, seurastanne ja tuestanne. Niin itselleni kuin muille työkavereille.
Tässä duunissa parasta ei ollut itse työ vaan ihmiset, jotka ympärillä olivat. No osa ainakin, koska olihan siellä niitäkin ihmisiä, joille ei kiitosta asiallisuudesta heru. Valitettavasti en ehtinyt sanoa heille, mitä mieltä olin mutta ehkä joskus vielä. Tein työni aina kunnolla, niin hyvin kuin vain osasin, jos en osannut kysyin apua työkavereilta. Kenelläkään ei ollut mitään itseäni vastaan. Ja jos työkaverillani meni huonosti olin siellä kuuntelemassa ja auttamassa, kuten he itseäni.
Duuni tuolla auttoi minua pääsemään päätökseen, kyseinen duuni ei ole minua varten. Opiskelin tuolloin alaa ja no, vaihdoin pian tämän päätöksen jälkeen koulua sekä alaa enkä kadu. Puhtaasti mielenkiintoisin ala mitä on – ainakin itselleni.
“Luulisi olevan muutakin tekemistä kuin vastata blogiisi kesken työpäivän” -Jäi kyllä niin hyvin mieleen. Kirjoitin kommentin, kun ei ollut mitään tekemistä, ei kiirettä. Pitäisikö lukea sähköposteja tuolloin, kun niissäkään ei ole mitään tehtävää. On jännää, hyvin jännää, että esimies vetää herneen nenään blogiin kirjoittamisesta samaan aikaan, kun sallii verkkopelien pelaamisen työajalla. Siellä oli porukkaa pelaamassa duunin verkossa ties mitä pelejä eikä selainpohjaisiltakaan vältytty. Mutta toisaalta eihän tässä esimiehessä ollut asennetta esimieheksi, siksi hänet kai potkittiinkin paikaltaan pois.
Niitä, joita en keskiviikkona nähnyt enkä sanonut näkemiin, niin tarinan kuulette varmasti muiltakin tai täältä. Kiitos kaikille, voikaa hyvin ja nähdään taas joku kerta terassilla tai muissa toiminnoissa.
Pidetään yhteyttä.
Remake
Katso myös:
- Kiitos isälleni ja äidilleni En aluksi aikonut kirjoittaa blogia mutta jäin miettimään asiaa ja...
Hyvää jatkoa mihin sitten suuntaatkin jatkossa.
On hyvä, että on ihmisiä, joilla on mielipiteitä eivätkä
anna tuulten itseään heilautella aatteesta toiseen.
Tärkeintä on löytää oma paikkansa ja tehtävänsä kulloisestakin
työstä/opiskelusta/työttömyydestä.
Koeta pärjätä ja muista, että “Kultaomenia hopeamaljassa
ovat sanat, sanotut aikanansa.”