Statistiikka
computer voice: *piip* *piip* *piip*
a new entry has been logged…
traceing in progress…
source found..
downloading..
in screen:
Vertailin tässä statistiikkaani sekä pääsivuston, että blogini osalta. Vaikka blogi ei olekkaan kuin 2,5 kuukautta vanha se on ottanut kiinni pääsivustoa – yllättävän paljon – no ei oikeastaan. Mutta syytä ei ole vaikea löytää
Olisi pitänyt laittaa mainoksia sivuille samalla. Kuten Euroopan paras työpaikka 2008 – Reaktori. (en ole mitenkään yhteydessä kyseiseen yritykseen, mutta tekevät jotain oikein, kun pokaali tuli, joten onnea.)
Tiedän, että näin jälkikäteen ajateltuna ja viimeisimmän blogin luettuani siinä voi olla ehkä pari väärin ilmaistua asiaa, pyytäisin anteeksi, mutta en näe enää syytä. Mikä on kirjoitettu on julkaistu. Sillä selvä.
Sitä huomaa, kun tekee ja toteuttaa sen minkä vastauksen saa. Toisaalta, ymmärtäkää se, että mitä teen ja kirjoitan ei ole henkilökohtaista – erinäisissä kolumneissakin kirjoitetaan rankempaa tekstiä kuin mitä olen lähiaikoina kirjoittanut. Välillä tuntuu, että mitä kirjoitan ymmärretään väärin eikä se varmasti ole vain tunne. Huvittavaa sinänsä, koska näin ne suurimmat vahingot sattuvat.
Kuitenkin sitäkin huvittavampaa on, että alkujaan arvostin suuresti tätä yritystä, olin jopa ylpeä, koska olin päässyt taloon. Tosin tällöin en tiennyt uutisista juuri mitään tai en ollut vain kiinnostunut. Mutta nyt, arvostus on kadonnut.
Mikä olikaan yrityksen arvostus itseäni kohtaan, ihminen vai resurssi? En todellisuudessa kaipaa vastausta kysymykseen.
Tiedän mitä osaan, entä sinä?
Ehkäpä olen löytänyt jotain mitä osaan, kertoa mielipiteeni ja toivoa, että tulevaisuudessa siitä on apua. Melkein kuin konsultti, tosin en saa palkkaa siitä, että yritän auttaa. Toivon kuitenkin, että työntekijät eivät ole resursseja joita voi lisätä ja poistaa haluamallaan tavalla vaan, että heitä arvostetaan ja heidän mielipiteitään kuunnellaan. Koska myös he varmasti haluavat, että se missä he ovat tekemässä kahdeksan tuntia päivässä töitä menestyisi ja, että he tuntisivat olonsa turvalliseksi ja viihtyisäksi. Tämä jo itsessään tarkoittaa menestystä.
Yksi toive olisi sille, joka syynää mitä kirjoitan. Jatkossa kaikki mitä kirjoitan ei liity teihin. Toivoisin, että ymmärtäisitte, että mielessäni on monia asioita mistä haluan kirjoittaa. Suurimman osan löydätte todennäköisesti kauppalehden tai iltasanomien sivuilta. Sieltähän tämä häslinki alkoi alunperin.
Nyt on yksi vaihe elämästä takana päin, suurimmalta osin hyvin seikkailujen takia. Palaan vielä kerran ainakin entisten työkavereitteni takia, koska minulla on teille sanottavaa ja ei, en ole lopettamassa blogien kirjoittamista. Mutta nyt, kiitos ja näkemiin. *syvä kumarrus*
Ei vastaavia kirjoituksia.
