Elä elämäsi, nauti siitä ja fiilistele
Ensin tätä päivää odottaa, että kohta se tulee, se aurinkoinen päivä, jolloin saan tietää pääsenkö opiskelemaan sitä mitä haluan vain en. Ei sillä etteikö epäilyksiä ollut itse kokeen aikana. Kun edessään oli A3 paperi ja sellaiset 8 tuntia aikaa piirtää siihen N-kone. Jo pelkästään ajatus siitä, että piirrän 8 tuntia yhtä asiaa kuulostaa pelottavalta. Mutta siitä sitten vain keksimään jotain. Valitettavasti ajatus lähti, Stargate-sarjasta… mutta väliäkö sillä. Tarinan kertominen oli helpompaa kuin piirtäminen. Kiitos blogi tarinoiden.
Mutta nyt tiedän kuinka meni…
Tänään se kirje sitten tupsahti, päivä ei ole aurinkoinen vaan harmaa ja sateinen. Mahtaako olla ennettä sille mitä kirjeestä löydän? Toisaalta pari viikkoa sitten näin kyllä unta, että pääsin kouluun. Avaan siis kirjeen ja katson mitä siellä sanotaan. No en päässyt, en ainakaan suoraan. 4. varasija, no on se parempi kuin viides tai kuudes. Pieni vitutus oli ilmassa, mutta toisaalta se meni paremmin kuin odotin. Perhe valaa uskoa, että pääsen, onkohan noin? Se jää vielä nähtäväksi.
Pari päivää tässä on ollut sellainen kasvava vitutus syystä jos toisesta ja taas toisaalta olen iloinen, nauroinkin äsken jopa kaverilleni, kun kysyin missä hänen fanisivunsa oli, jotta voin fanittaa häntä julkisesti ja takaisin tulee leppeästi: “vittu senkus perustat “. Onhan tuo aika tapaus. Miksi kyselin fanisivustoa? Nääh, ei sillä niin väliä. Turhaan minä kaikkea teille selostan. Tylsistytte vielä, ellette jo ole.
Mikä sitä ihmisissä on, että kaikkea pitää haluta ja kaikkea pitää olla. Onko suhde toimiva, jos heräät aamulla kahlittuna patteriin ja vietät siinä useamman vuoden? Ehkä vietät sen pimeässä huoneessa seuranasi lattialla vilistävä torakka, joka menettää henkensä, kun sinulle tulee nälkä? Ehkä ei, mutta mikä minä olen sitä tuomitsemaan. Jotkut tykkää alistetusta elämästä. Miten tämä liittyy mihinkään? Ei liitykkään, nappasin vain jotain parinsadan kommentin FB poustauksesta.
Ja mikä juttu tämä on, että piparia tarjotaan juustonaksun hajuisena? Siis oikeasti mikä hemmetin idea siinä on? Ei kolahda mulle, ei sitten leivottuna eikä ihmisessä.
Jotkut osaa, jotkut eivät ja jotkut, no heitä ei mainita. Sitä voi aina itsellensä kaivaa kuoppaa, mutta milloin sitä tajuaa, että se voi sortua päälle, jos ei vahvista. Jos sitä ollaan kiinnostuneitä jostain niin eiköhän se homma kuse tavalla tai toisella. Joskus sen haluaa menevän seinille ja joskus ei. Joskus sitä on itse se joka haluaa ja sitten jotain muuta sörsseliä tulee niskaan kuin pulloveneitä. Juu, repäsin senkin tuolta FB:stä. Älä yritäkkään ymmärtää.
Mutta kuka hitto tästä elämästä teki niin monimutkaista, ei siinä, tykkään haasteista ja toisaalta olen saanut paljon aikaan eräällä alueella ihan vain tämän yhden vaikutuksesta. Kieltämättä se on omituista, mutta toisaalta mulla on välillä ihan pirun hyvä fiilis. Toisaalta nyt on päinvastoin ja kaikki tuntuu vituttavan oli ne kuin hienoja asioita tahansa. Mutta siis muuten, sadetta, asenteita, isketään vasaralla ja hierotaan sopua. Tätäkö tämä päivä on? Ei mitään positiivista. Juu, juu, oli hauskaa fanittaa. Mutta unohdetaan se jo. Kukapa ei haluaisi fanittaa?? Edes jotain tai jotakuta?
*ei juma…*Nyt joutuu smailaan iha kympillä, ei vituta, ei oo mustis, ei oo mitään. <3 Jotku osaa olla kavereita ja vain puhtaasti niin ihania otuksia.
Ongelma esiintyy, kuinka voin jatkaa blogia tämän jälkeen? *jää kiittämään kaveria mielessään*
Noniin koitetaas ottaa nyt joku roti tähänki hommaan.
Tiesittekö, että Latviassa on sisäinen verkko eli kukaan ei näe mitään, mitä muun maailman saiteilla tapahtuu. Aika kätevää, iha ku Kiina. Paitsi siellä kielletään kaikki mikä voi olla oikeasti ihan positiivista ihmisille, mutta mitä poliisivaltio ei kieltäisi kansalaisiltaan. Heräisivät tähän maailmaan.
Tosin tämä maailma antaa potkut blogi merkinnästäkin sen sijaan tekisi asioille oikeasti jotain. Jos on väärä kuva naamakirjassa niin vedetään hillitön haloo. Eikö teille prkl ole huumoria elämässänne vai onko se tikku survottu jo niin syvälle sinne mihin Aurinko ei paista, että mikään ei ole enää mieleen. Ei meistäkään kukaan valita teidän mieltymyksistänne, mutta jaksatte vain vollottaa muiden elämästä. Mikä siinä oikein on, tulkaa nyt mullekki avautumaan. Viime kerrasta on jo niin pirusti aikaa, että käy jo hiljalleen tylsistyttämään. Ei viitsisi aina uutista lukea, että joku on erotettu, koska hän pussasi puuta. Mutta se koettiin puun seksuaaliseksi ahdisteluksi, koska puuhan ei voinut sanoa tai estellä tapahtumaa millään lailla. Oikeasti, kuin typerä selitys tuokin taas oli. Ei hemmetti.
Ja ajatelkaa tämän ohessa kuuntelen vielä Maksim Mrvica – Pictures at an Exhibition, aika rentouttava biisi. Ei uskoisi tekstistä. Suosittelen kuuntelemaan.
Oletteko koskaan miettineet, että kun historiassa on tunnettujen ihmisten lauseita, niin kuka siinä vieressä on ollut kirjoittamassa niitä ylös oli sitten joku juhla tai kaveri menossa roviolle. Toisaalta, ymmärtääkö kansa, kun tämä tunnettu ihminen sanoo latinaksi jotain, kuten esimerkiksi: ” Fac ut vivas “, käypä lause jopa ehkä sinulle, jos luet vieläkin tätä.
Ties kuinka monelle julkisuuden hahmolle voisi tämänkin sanoa, saamme katsella vaikka mitä otsikoista ja ties mistä turhasta. Ketä prklettä oikeasti kiinnostaa eroavatko Matti ja Mervi sadannen kerran vai ei? Tulkaa nyt pätemään siitä oikeasta luvusta. Pätkääkään ei kiinnosta, mutta hei, älkää antako sen estää.
Kukas muu on koko ajan otsikoissa, mitä turhemmasta syystä…? JT… “Juu, aion poistua julkisuudesta ja seuraavana päivänä taas kerrotaan ku ollaan jossain Playboy kartanossa ja olis mahdollisuuksia siihen hommaan”. Ja hitot on, ei tarvii kuin katsoa peilistä ja verrata vaikka Keely Hazell:iin, kai nimi oikein meni. Mutta JT ei näytä lähellekkään tuolta .
Kaveri heittää mesessä biisiä mulle ja ohessa kirjoittaa jotain tekstiä ufojen mukista, kaipa tämäkin pitää kuunnella:
Siis hetkinen, ei v*ttu. Tämän takia suomalainen ei kolahda. Okei tämä on varmasti huumorilaulu, mutta… ei nyt tule mun vakioihin.
Joku varmasti sanoo, että tässä blogissa on todella paljon turhaa. Tiedän kuka se joku on, mutta kuten aiemminkin todettiin, onpahan persoonallinen. Muutenki mulla meni vitutus iha sekasin tuon yhden kaverin takia. Ei tämän ufo kipaleen lähettäneen.
Levy päällä, taas?
Miten jotkut jaksaa jättää sen stanan levyn päälle, koko ajan tulee jotain. Suurimmassa osassa on yhtä vähän järkeä kuin tässä blogissa mutta mullehan se on tänään ihan sama. Mutta siis koko ajan ollaan puuttumassa joka asiaan. Aina on vain pakko sanoa jotain, näitä löytyy siis ihan joka paikasta, näemmä olen itsekkin yksi samanlainen ku tulee näitä blogeja kirjoitettua useampia. Mutta toisaalta ainoastaan tässä avaudun aina vähän enemmän. Silti jotkut… vain käyvät luontaisesti hermoille, ehkä se on ominaisuus ihmisessä, kerrankos noita pukkaa ties mistä raosta.
Itsellänikin on ollut näitä sankareita vaikka mihin lähtöön, on ahdistelijoita, on niitä jotka uhkaavat tappaa ja kaikkea tämmöistä pelleilyä. Hittoakaan jaksa sitä, jos se tekee teistä parempia ihmisiä niin antaa mennä ei se kuulkaas pätkääkään mun elämään vaikuta. Pääsette ainoastaan näihin blogeihini, missä on ja ei ole järkeä. Tämä on niitä avautumisia, mutta olet varmaan jo tottunut, jos kovinkin usein eksyt tänne. Joten tämä ei sinulle sitten ole uutta. Mukava kuitenkin “nähdä” taas.
Toisaalta, on eräitä henkilöitä, joiden näkeminen riittää siihen, että voin ottaa rennosti ja kaikki vitutus katoaa samantien. En heitä mene mainitsemaan tässä, koska en halua koskaan nimiä ilmoitella. Mutta tämä yksi tietää ainakin itsensä. Olettaisin. Sitä tunnetta ei voi sanoin kuvitella, kun ensin on vitutus olemassa sitten näät hänet ja yhtäkkiä olet toisessa tilassa aivan kokonaan. Itseasiassa näitä on useampiakin, viimeisin löytyy ylempää. Jos et bongannu niin lue *ei juma…* uudelleen. Hän tunnistaa kyllä itsensä. Mutta toisaalta blogin kirjoittaminen meni vähän sekaisin sen jälkeen, mutta ei sillä niin väliä.
I got this feeling deep inside of me…
Tiedätkö tunteen, kun tiedät, että jokin ei tule tapahtumaan kuten toivot, mutta silti odotat sen tapahtuvan kuten toivot. Hieman ristiriitaista, mutta joskus se on jotain niin upeata, että todellisuuteen ei halua herätä. Jos taas herää niin suljet silmäsi uudelleen ja palaat tuohon hetkeen, kun se tapahtuu. Joskus nämä asiat auttavat, mutta altistavat kaikelle muulle pahalle, jotka sitten tuntuvat tavalla tai toisella. Ja reagoit niihin omalla tavallasi, voimakkaasti tai esität ettei mitään ole tapahtunut. Toisaalta, mikset olisi rehellinen itsellesi ja koet ne sellaisinaan.
Joha meni rennon puoleiseksi
Jos et uskalla näyttää miten tunnet niin mitä järkeä on kokea asioita, olivat ne kuinka hyviä tai pahoja sitten tahansa. Elämä on loppupeleissä kokemus, joka on tarkoitettu nautittavaksi. Elämä voi olla välillä aivan sieltä ja syvältä. Ehkäpä jopa olet kuin minä ja kirjotat blogia kaikesta mikä v*tuttaa edes vähän tai minkä koet olevan väärin maailmassa. Mutta tämä on itselleni rentouttavaa, ja vaikka kaikessa mitä kirjoitan ei ole järkeä niin minä ymmärrän mistä se kertoo. Ja ehkä jotkut muut. Jos olet aivan ekaa kertaa täällä niin tämä ei ole välttämättä se kirjoitus, joka antaa hyvän kuvan itse kirjoittajasta.
Tämä tuntuu olevan kovin lyhyt omaksi tekstiksi ja en saanut sitä v*tutusta ulos tuon yhden tapauksen takia sellaisenaan kuin halusin. Mutta joskus ei vain saa siitä pienestä omasta mielestä kaikkia asioita tarpeeksi esille. Toisaalta…
Dixi et animam levavi
Ei vastaavia kirjoituksia.
