Ympäristöni muutoksessa

Huomasin eilen/yöllä, että vaikka olen luonnostani ympäristöäni seuraava ja olen yleensä perillä tapahtumista niin nyt kaipasin rauhaa. Kaipasin hetkeä, jolloin voisin olla rauhassa ja nauttia siitä, kun ei tarvitse tietää kaikkea kaikesta. Ei tarvitsisi tietää kuka pitää kenestä, seurata liikkeitä, katseita tai kuunnella sanoja. Ehkäpä siksi missasin katseen, jotka kohdistuivat itseeni. Näistä sain tietää jälkikäteen toiselta henkilöltä. Kun tämä kysyi “Miten sä ton teet?”. Hetken olin itsekkin pihalla, kun en tajunnut edes kenestä oli kyse. Näin siinä käy, kun ei seuraa ympäristöään normaalisti. Mutta toisaalta nyt ymmärrän mihin katseet menivät aiemmin illalla – oletin keittiötä ja muuta porukkaa, mutta taidan olla väärässä tai oikeassa. Paha mennä menneisyyteen tarkistamaan.
Toisaalta henkilö ei ollut sellainen, joka huomioni saa. Mutta en palaa niihin määritelmiin.

Ymmärsin muutakin, siskoni kaverit eivät ole ollenkaan perillä millainen olen eikä jostain syystä siskonikaan vaikka hän, jos joku on tuntenut itseni vuosia – jostain kumman syystä. Hänen kaverinsa ymmärrän, koska emme ole jutelleet varmaan koskaan kunnolla, mutta viihdyn heidän kanssaan loistavasti, onko tunne molemmin puolinen on taas oma tarinansa. En ainakaan pelota heitä pois, joten kai siinä jotain hyvääkin joukossa on. Meillä on myös yhteisiä aiheita aina lentokoneista tietokoneisiin, mikä kieltämättä yllätti, kun ensimmäistä kertaa asioista kuulin.
Näen kuitenkin pintaa syvemmälle ja  kaikki ei ole sitä miltä se ensimmäisenä näyttää. Mikä on kieltämättä hyvä asia, ehkäpä siksi pystyn olemaan oma itseni. He ovat paljon enemmän kuin ensikäsitys antaa olettaa. Kaksimielisyys tulee esiin henkilöstä, josta sitä viimeisenä odottaa. Toinen sanoo ettei ole eläinrakas mutta mitä näin, taistelee sitä käsitystä vastaan.

Sain palautetta eräiltä, että asiat mitä he sanovat menevät blogiini. Toki kerään informaatiota ympäristöstäni ja välitän sitä eteenpäin – blogin muodossa. Mutta en kirjoita kaikesta, en käytä nimiä enkä kirjoita yksityisasioista – luonnollisesti. Mutta toisaalta on ymmärrettävä, että he pelleilevät asialla.

Koska tiedän asioita, luonnostani katson miten asiat etenevät tietoni pohjalta. Aina en tietenkään pidä tiedoistani, saati siitä miten asiat todellisuudessa etenevät, mutta toisaalta eihän minulla voi olla aina kontrolli aivan kaikesta.

Olisiko mahdollista saada yksi päivä, jolloin ei tarvitse seurata asioiden etenemistä tai saada tietää jotain uutta ympäröivästä maailmasta. Todennäköisesti tämä vaatisi syrjäytymistä, johonkin metsän kätköihin ja samalla unohtaa kaikki elektroniset laitteet  kaivon pohjalle. Tuntien itseni, en sitä ihan heti tule tekemään ellei sitten hyvässä seurassa – hän tietääkin kuka on. Milloin minä en häntä mainitsisi?

Et välttämättä huomaa, mutta vaikka viettäisin hänen kanssaan aikaa jossain metsässä, seuraisin silti asioiden etenemistä tai saisin tietää uutta ympäröivästä maailmasta, koska hän vaikuttaisi siihen tavalla tai toisella. Toisaalta vaikka olisinkin yksin, jokin muuttuu aina. Ihminen on keskellä informaatiota, joka tulee monessa eri muodossa eikä siitä voi olla erossa vaikka haluaisikin edes sen päivän.

Ympäristöni siis muuttuu koko ajan, se ei vaadi, että tiedän siitä jo etukäteen. Olen vain kyydissä mukana, joskus osallistun muutoksiin, muulloin olen katsoja.

Ei vastaavia kirjoituksia.