Jotkut naiset ovat vain sen arvoisia, että heidän eteensä tekee mitä vain. Tunnen yhden ja se riittää.
Olen sellainen, että kerron suoraan miten asiat näen ja miten tunnen. En näe siinä mitään syytä saati tarvetta peitellä, enhän koskaan saisi selville asioita toiselta puolen, jos olisin vain hiljaa. Tästä on jo muutama kuukausi, kun aloin hänen kanssaan juttelemaan ensimmäisiä kertoja. Jotkin asiat hänessä saivat huomioni, ensimmäisenä tosin on hänen uskomaton kauneutensa, joka saa minut haukkomaan henkeäni joka kerta, kun hänet näen.
Ensimmäisellä kerralla hän oli toki hieman pidättyväinen eikä osannut olla oma itsensä. Molemmat vähän tarkastelimme toistemme käyttäytymistä ja kuinka voimme reagoida toisten liikkeisiin. Emme olleet kaksistaan, joten se ei ollut niin helppoa. Jotenkin tuntui, että molemmat olivat jokseenkin ulkona siitä omasta tilasta, missä kaikki on hyvin. En tosin sano etteikö asiat olisi olleet hyvin siinä määrityksessä, mutta se oli outo tilanne. Se oli jotain, mitä en aivan sanoiksi osaa laittaa.
Toki tämä kuten moni muu asia käsittää sanan “mutta”, mutta se ei haittaa. Juttelemme lähes päivittäin, hän saa minut tuntemaa oloni hyväksi, mutta samalla niin oudoksi. En osaa kuvailla sitä olotilaa minkä sain, kun totesin alussa olleen tekstin. Aloin miettimään monia asioita ja samalla katsoin hänen kuvaansa, jonka hän lähetti. En kuvaile kuvaa, mutta sanon, että hän on ainoa nainen – koskaan, jonka kuvista näen, miten haluan sitä kyseistä kuvaa käsitellä. Tarkoitan tällä toki kuvankäsittelyä tällä kertaa.
Pitkään aikaan ei ole ollut muuta taustakuvaa tietokoneen työpöydällä kuin hänen. Miksi? Koska, joka kerta, kun laitan tietokoneen päälle ja hän on siinä, mulle tulee hyvä olo. Ei se rakkautta ole, mutta se on jokin tunne, mitä en käsitä. Rakkauden tuntee ja sen tunnistaa, ainakin olen tähän asti, mutta tämä… En osaa sanoa. Jään usein miettimään sitä tunnetta, kuinka se vaikuttaa olooni mutta vielä useammin mietin, miksi se tulee. Mikä hänessä on sellaista, että hymyilen joka kerta. Hän on täysin erilainen kuin muut, hän on jotain – poikkeuksellista.
Tarkoittaa tai kumpuaa tunne mistä syystä tahansa, olen onnellinen, koska hän on olemassa enkä voisi kuvitella missä olisin ilman häntä. Kuinka tästä eteenpäin? Samoin kuten ennen tätä blogia – hymyillen. Mainitsin hänelle, että sain vihdoin idean blogiini ja kysellessään millaisen, en kertonut. Nyt hän tietää. Tässä syy miksi en kokenut asiaa tarpeeksi yksinkertaiseksi kertoa sitä aiemmin.
Voisin kirjoittaa hänestä enemmän, pidemmin ja syvällisemmin, mutta toisaalta, tärkeintä on, että Hän tietää ja minä tiedän.
Tosin olen jo kertonut hänelle suoraan ennen tätä.
Katso myös:
- Nainen bussissa Pari viikkoa sitten huomasin bussissa erään naisen, joka oli ollut...
kiitos..
Kiitos itsellesi.