Entä, jos haluaisinkin olla väärässä?
Pitkään tappelin tämänkin aiheen kanssa, en halunnut kirjoittaa, mutta toisaalta taas halusin. Ehkä jopa vaadin itseäni kirjoittamaan, jotta saan asian johonkin muualle – pois mielestäni. Sehän on hyvin epätodennäköistä, mutta ehkäpä se on oikea teko – tai sitten ei.
Itseäni ärsyttää, kun tiedän kuinka asiat tulevat menemään, mutta silti toivon, että olisin väärässä. Miksen voi olla väärässä? Miksei asiat voisi mennä kerrankin siten, kuten en niitä näe.
Olen sellainen, että jos kaverilla on ongelma, autan häntä. Mutta entä, jos hän ei hyväksy sitä mitä kerron ja puolustautuu jollain, eikä suostu näkemään asiaa kuten minä, kuten ulkopuolinen. Olen kokenut sen puolen, olla siellä renkaan sisäpuolella enkä ole hyväksynyt mitä muut sanovat. Nyt asiat ovat päinvastoin, olen itse ulkopuolella enkä tapahtumien ytimessä, siellä missä on putkinäkö ja usko parempaan. Mutta tuntuu etten voi auttaa vaikka haluaisin. Miksen voi olla väärässä asian suhteen, mikseivät asiat voisi olla hyvin? Miksi minun pitää olla oikeassa?
Jonkin aikaa sitten olin päässyt sinänsä eräästä “ylitse”, olin teoriassa hyväksynyt sen miten asiat näin, mutta sitten jotain tapahtui ja se kipinä leimahti uudelleen, jos koskaan oli kokonaan sammunutkaan. Tälläkin hetkellä olen varma kuinka tässä käy, mutta en voi olla yrittämättä, sanomatta tai kirjoittamatta. Ja yht’äkkiä huomaan, että seinä tulee kuin tyhjästä ja taas kiroan sitä tunnetta. Ehkäpä en itsekkään kuuntele itseäni vaikka kuten todettua, tiedän kuinka tässä käy… näemmä juuri tullut viesti vahvisti asian. Olisi pitänyt kuunnella itseäni, olo ei ole se mitä kaipasin. Mutta silti, olen onnellinen – hänen puolestaan ja miksen olisi, hän on ystäväni ja selkeästi yksi läheisimmistä.
Kuten eräs jossain vaiheessa kirjoitti blogin, johon vahvasti liittyi ” mutta ” niin tämä tarina sisältää sen kanssa. ” sussa on henkisesti niin paljon hyvää, että sä olisit aika täydellinen..mutta… ” En tietenkään aio puhua asiasta sen enempää, koska se tarina ei ole minun kirjoitettavaksi luotu.
Mutta tämä on osa elämää, en kuunnellut itseäni, tällä kertaa. Onneksi kukaan ei ole täydellinen, joten jos voi olla melkein täydellinen täydellinen niin silloin olen sitten yksissä silmissä täydellinen.
Kerroit, että ihastuit, jossain vaiheessa siihen, mitä olen sisältä. En voi sanoin kuvata tarpeeksi miten sen tunnen. Monesti minut on tuomittu yhden ainoan illan perusteella, tiedän myös mitä he ajattelevat, mutta he eivät ole koskaan yrittäneet samaa kuin Sinä. Arvostan sitä todella paljon. Olet jotain mitä en osaa kuvailla sanoin eikä kuva kykene kertomaan kaikkea.
Tänään en ole sanaton, olen onnellinen, siksi että minulla on kaltaisesi ystävä.
Todelliset ystävät kuuntelevat, auttavat ja pysyvät luonasi, kun muut kääntävät selkänsä.
Katso myös:
- Huomenna kaikki voi olla toisin Olen herännyt päivään, jonka toivoin olevan erilainen. Toivoin sen olevan...
Jape on September 28th, 2009
IMO. Ei aina tarvitsekaan olla järkevä, joskus pitää vaan juosta päin seinää, ottaa isku vastaan ja elää ;).