Tiedänkö liikaa?
Juttelin taannoin kaverini kanssa, joka puhui menneisyydestämme. Ehkä siitä on jo aikaa ja olen unohtanut asioita tai ne eivät vain tule mieleeni. Hän kuitenkin sanoi, että tiedän ehkä liikaakin hänestä. Miten voi ihmisestä tietää liikaa? Kukaan ei koskaan kerro itsestään kaikkea edes lähimmilleen. Vaikka pidän itseäni avoimena kirjana – olettaen, että oikeat kysymykset kysytään niin kukaan ei tiedä kaikkea itsestäni. Joten ei ole myöskään pelkoa, että joku tietäisi koko totuutta. Mutta arvostan yritystä.
Mikä on sellainen tieto, milloin ylitetään raja, mikä on liikaa?
Sinänsä, kun ajattelen voinen vastata mihin tahansa kysymykseen, en ole koskaan miettinyt missä se raja menee. Monella se menee varmasti joissain henkilökohtaisissa asioissa. Toki painotan tässä vaiheessa etten kuuluta asioitani kirkossa saati kerro jokaiselle vastaantulijalle historiaani. Mutta he, jotka osoittavat olevansa luottamisen arvoisia tai näen sen heistä, he saavat lukea kirjaa – oikeilla kysymyksillä.
Oli aika, jolloin tiesin asioita ja pystyin jokseenkin vaikuttamaan asioiden kulkuun, kun ajattelen sitä hetkeä ja kuinka asiat ovat menneet niin olen tyytyväinen. Osa on onnellisesti parisuhteessa, jopa he, jotka vannoivat sinkkuuden nimiin. Osalle olen kertonut totuuden tapahtumien kuluista, mutta silloin kolmannet osapuolet tyytyivät valehtelemaan asioiden todellisen puolen. Se on puhtaasti heidän valintansa, mutta viesti tulee aina takaisin itselleni – tavalla tai toisella. En tosin janoa sitä, koskaan ei ole pakko tietää aivan kaikkea, mutta joskus on hyvä tietää taustat. Eipähän tule pääteltyä liikaa, toisaalta olen valitettavan tarkkasilmäinen tapahtumille, kiitos armeijalle siitä, joten harvemmin asiat menevät ohitse.
Haluatko tietää varmasti, mitä taustalla tapahtuu? Oletko edes kiinnostunut? Useimmat ovat. Minä olen.
Katso myös:
- Astetta liikaa yritystä, tahtoa? En tiedä mitä on tapahtunut ympäristössä, kun nyt on astetta...
