Kuten aiemmista teksteistä voi lukea, olen vaihtanut alaa puhtaasti tietotekniikasta digitaaliseen viestintään. Päätös oli yllättävän helppo, mutta päivääkään en kadu. Nämä parit kerrat studiossa ovat olleet puhtaasti koko koulun kohokohtia. Olen pitkään ollut kiinnostunut valokuvauksesta, mutta ne en ole oikein koskaan päässyt siihen niin kiinni, että rakastaisin. Nyt kun olen päässyt kokemaan sen, haluan lisää. Kyse ei ole ainoastaan siitä, että painellaan valokuvaus-nappia vaan kaikki pitää tehdä. Ei mitään simppeitä pokkareita, millä ei loppupeleissä tehdä mitään – ei ainakaan samoin. Toki niilläkin saadaan otettua se kuva, mutta et pääse häävisti kontrolloimaan muuta. Järkkärit ovat toistamaata, on asetukset mitkä pitää sovittaa kuvaan mitä haetaan ja varsinkin studiossa pitää kehittää se valaistus sopivaksi. Pitää suunnitella vaatteet, missä asennossa,… Kieltämättä aluksi pisti hiljaiseksi, tiedän mikä näyttää hyvältä, mutta silti.
Ensimmäisellä studiokuvaus kerralla mallinani oli eräs luokkakaverini, kiitos hänelle, että ehdotti itseään malliksi. Koska ennen sitä en ollut kehittänyt mitään kuvattavaa vaikka aikaa olikin ollut varmaan viikko tai puolitoista. Tämä siis koulutehtävänä.
Alkujaan kuvia inspiroijana oli eräs kaverini, joka teki välillä mallin hommia. Edellisenä iltana häneltä kysyinkin muutamia asioita, jotka auttaisivat itseäni kyseisissä kuvauksissa. Hän oli alunperin ensimmäinen, joka tuli mieleeni, kun kuvauksia ajattelin ja mitä kuvaisin. Mutta onneksi ei sovittu mitään, koska hänellä oli kuvaukset samana päivänä. Siihen olisi näet kaatunut mallin saaminen ja olisi pitänyt kehittää uusi idea.
Itse kuvaus meni hyvin ensimmäiseksi kerraksi. Harmi vain, että osa kuvista oli vähän sumuisia, mutta se johtui kylläkin kameran asetuksista, joita en huomannu täysin korjata aiemman kuvauksen jälkiltä. Mutta ne mitkä onnistuivat – aika kaunista jälkeä. Vaikka tuolloinen malli sanoikin, että kaikista saa hyviä kuvia niin määritän itseni siihen luokkaan, että kyllä, jos käytetään photaria astetta enemmän. Hän on täysin toista maata.
Kyseisellä kerralla myös eräs toinen nuori nainen liittyi seuraamme ja otimme yhteiskuvia – selkeydeksi – olin edelleen kuvaaja ja naiset malleina. Kyllä aiemmin eksyin itse malliksi hänen kanssaan ja ensimmäisten kuvausten suunnittelija otti kuvat. Valitettavasti oisin varmaan kaivannut puuteria otsaan, koska se loisti joissain kuvissa kuin Naantalin aurinko.
Palauttamaan kameraa
Olin käsityksessä, että kamera piti palauttaa viime maanantaina, mutta kouluun päästyäni kuulinkin lisäpäivistä. Sen sijaan, että lähtisin takaisin kämpille jäin neljän luokkalaiseni kanssa studioon, lopulta siellä tuli oltua kolmesta neljään tuntia ainakin. Olin tälläkin kertaa kuvaajana, mutta en samaan tyyliin. Vaan kuvasin heidän kuvauksiaan, tilannekuvia. Hieman pimeäksi osa kuvista veti, mutta asetusten saaminen kohdalleen oli hieman hankalia, kun vaihdoin paikkaan välillä ja valoa ei tuntunut olevan koskaan tarpeeksi.
Kuvauksia viideksi tunniksi
Jotta ei loppuisi aika ainakaan kesken viime kertaiset kuvaukset varasin viideksi tunniksi. Juna-asemalta suuntana oli kakkosstudio, valaistuksen asettelussa sekä kameran säätämisessä ( ja sitä edeltäneessä savutauosta ) meni reilu 45 minuuttia. Mutta sen jälkeen kuvia tuli ja vaatekokonaisuuksia taisi olla nelisen kappaletta. Sen verran kuitenkin, että kolme tuntia otettiin kuvia ja viimeisen tunnin aikana käytiin vilkaisemassa koulun tietokone luokassa millaisia kuvia tuli.
Kyllä kameran takana ja edessä oli vähän väliä smailia, normiksi kasvanut studiokuvaus on vain hauskaa ja muutenkin liika jäykkyys kannattaa jättää ulkopuolelle.
Näitä kuvia toki ei tule tähän blogiin näkyviin.
Kolme päivää kuvien karsimista
Koska mallin ja itseni välinen välimatka on hieman enemmän niin heitin kuvat nettiin suojauksen taakse ja käytiin kuva kerrallaan läpi, onko tarpeeksi hyvä vai heitetäänkö menemään.
Voit kuvitella kuinka hidasta on klikata kuvan linkkiä, odottaa, että kuva aukeaa ja tehdä tämä noin 704 kertaa uudestaan. Ensi kertaa varten pitänee tehdä toisella tavalla.
Loppupeleissä tämä vei sen kolmisen päivää vaikkakaan ei läheskään koko aikaa. Nyt edessä on kuvien käsittely ja kertaushan opettaa, joten tätä tehdään parisen sataa kertaa niin ainakin osaa. Osaan kuvista lisätään hieman rusketusta, valkotasapainon korjausta, tyhjän tilan poistoa. Perussettiä.
Osa taas muokataan pidemmälle ja tehdään jotain mielenkiintoista, muutamat asiat on jo mielessä ja varmaan lähiaikoina ilmestyvät näkyville, mutta edelleenkään tänne ei ole tarkoitus galleriaa tehdä.
Takaisin studiossa
Nyt maanantaina oli taas studiosessio, tällä kertaa kahden luokkani naisen kera. Kuten aina studiossa on hauskaa, siellä tulee kuvattua ja puhuttua kaikesta.
Tällä kertaa kavereiden tarkoituksena oli kuvata mahdotonta kuvaa eli kaikki kuvat otetaan itse, jonka jälkeen ne yhdistetään mahdottomaksi tilanteeksi. Tehtävä sisälsi täysin vapaat kädet eli kuvan ainoa rajoitus oli tekijän mielikuvitus.
Studiokuvaukset ovat parasta. Puhtaasti.
Kamerana toimi tällä kertaa koulun Canon EOS 450D.
Ei vastaavia kirjoituksia.
