En tiedä mitä on tapahtunut ympäristössä, kun nyt on astetta enemmän sitä huomiota kiinnitetty taas allekirjoittanutta kohtaan. Eihän itse huomiossa mitään vikaa ole, mutta kun saan kuulla, että kyseisillä tahoilla voi olla tai on taka-ajatuksia niin siinä vaiheessa ei nappaa.
Osa kuvittelee, että kauneus on se valttikortti, jolla kyetään saavuttamaan aina jotain mitä halutaan. Kieltämättä on tilanteita ja hetkiä, kun se kauneus on apu, jotta saavutettaan jotain. Mutta saako se olla puhtaasti keino?
Esimerkiksi studiokuvaukset ovat näemmä suht haluttu asia, mutta homma toimii lähinnä siten, että ehdotan joillekkin, että kiinnostaisiko tulla malliksi, otetaan kuvia, valitaan hyvät ja käsitellään ne . Harvemmin innostun, jos malli itse tekee aloitteen, toki ystävät/kaverit ovat asia erikseen. Heitä kuvaan mielelläni, varsinkin Sinua, en siis sinua vaan Häntä.
Mutta tutut… jotka vain katoavat, kun ovat saaneet kuvansa. Osa näistä leijailee pienissä pilvilinnoissaan, joista on pitkä pudotus todelliseen maailmaan. Näillä tavoilla ei kontakteja luoda.
Toinen huomio ohjautuu itseeni – kirjaimellisesti. Jättäkää ne rakkauden tunnustukset kertomatta, jos ette tunne mua niin en usko, että kannattaa moista sanoa. On asia erikseen vielä sen osalta, että tiedättekö mitä rakkaus on. Tuo rakkauden tunnustaminen vaikuttaa yli-innokkuudelta ja varmasti ei ainoastaan vaikuta. Varsinkin, kun on tutustunut netissä eikä nähnyt kertaakaan sen ulkopuolella. Oletteko tosissanne, oikeasti?
Ei näin, ei todellakaan näin.
Varmaan on ollut joku täysikuu aina, kun tätä on tapahtunut…
Katso myös:
- Tiedänkö liikaa? Juttelin taannoin kaverini kanssa, joka puhui menneisyydestämme. Ehkä siitä on...
