En lämpene ajatukselle, että kirjoittaisin koskaan itsestäni. Lähinnä, koska aihe ei kiinnosta itseäni ja toisekseen, ketä oikeasti kiinnostaisi tietää enemmän allekirjoittaneesta?
Olisi todennäköisempää, että he, jotka ovat kiinnostuneita – tutustuisivat, mutta silti ollaan tässä näppäimistön ääressä luomassa tekstiä, joka käsittelee juurikin kirjoittajaansa. Tämä tulee olemaan toivottavasti ainoa kaltaisensa teksti, joten tässä on pala minua – rehellisesti.
On hyvinkin todennäköistä, että olen kirjoittanut aiemmin vastaavan mutta en vain muista – sitä se ikä teettää (28). Tai no, tiedän kirjoittaneeni, mutta siitä tietää vain Hän. Jos tämä blogi sisältää jonkinlaisen vastaavan tekstin niin en jaksa vain nyt katsoa – kuvitellaan, että tämä on versio 2.0 siinä tapauksessa.
Tämä on ollut suunnitelmissa jo puolitoista kuukautta – ainakin. Teksti on hiljalleen muotoutunut pituisekseen ja näköisekseen, osia on lisätty ja toisia poistettu. Jopa itselläni on sentään pieni sensuuri sen suhteen, mitä nettiin kirjoitan. Varsinkin, kun kyse on itsestäni.
Läheisimmät ihmisethän tuntevat mut aika hyvin – luonnollisesti, mutta on asia erikseen kuinka hyvin tuntee, koska välttämättä kaikki eivät näe samoja asioita eli kokonaisuus jää hieman piiloon, tarvitseeko sitä kaikkea sitten edes tietää?
There’s a difference between who I am and who you think that I am
Koska paras kuvaamaan itseäni on aina joku muu niin kolmelta kaverilta (kaikki naisia, heitä, kun on suurin osa) tulin kysyneeksi juurikin tuon kysymyksen. Myös osittain omasta kiinnostuksestani halusin nähdä kuinka kuvaukset eroavat, sen mukaan kuinka kauan on kenetkin tuntenut.
Jokusen vuoden tuntenut: ” Ainaki sen verran että oot hirveen huomaavainen naisia kohtaan ja suorapuheinen etkä ujostele mittään ”.
About vuoden verran tuntenut: ”ei suo voi kuvailla yhdel lauseel ku oot niin mukautumiskykyinen ja moninainen persoona, joka on ajan hermol ja kiinnostuu asioista. Sä et esitä ihmisille sitä mitä ne haluaa sun olevan vaan olet sä mutta mukaudut silti…”.
n. 9kk: “mies, joka tietää, mitä haluaa. ystävällinen, mukava, mutta ujo.. pinnan alla kuitenkin muhii, ei ole niin rauhallinen enää kun tuntee paremmin”.
Mitä sitten olen tai en ole?
Lähdetään siitä, että olen rehellinen. En näe syytä valehdella vaikkakin joskus se on esimerkiksi vaaran uhatessa suht pakollista – tilanteesta riippuen. Paljon ei kannata metsäpalon keskellä liekille valehdella, mutta etköhän ymmärrä pointin.
Jos nyt mennään tuolle valehtelu linjalle niin yksi tälläisistä kerroista sai aivan erilaisen reaktion. Repesin nauramaan, kun eräs sankari ilmaisi kuinka voi kaduilla olla vaarallista, jos tiemme joskus kohtaisivat. Tiemme kyllä kohtasivat, mutta eihän tuo piru edes tunnistanut mua – edes metrin päästä. En nyt olettanutkaan, että tuntisi mutta jotkut haluavat vain uhota.
Yksi muu asia mitä en tee, on humalahakuinen juominen. Olen ne hetket kokenut nuorempana ja tässä vaiheessa ainakaan itse en erityisesti lämpene asialle – mutta kerrankos niin tapahtuu ’vahingossa’. Se, etten juo humalahakuisesti, ei tarkoita sitä ettenkö osaisi pitää hauskaa.
Pidän kontrollin aina hallussa ja toisaalta en koskaan menetä muistiani, en ole ainakaan vielä siinä onnistunut – siihen on ollut mahdollisuuksia kuitenkin aika monta kertaa.
Näitä neronleimauksia on ollut mennä kuutamouinnille taikajuoman vaikutuksen alaisena, mutta toisaalta en olisi selvinpäinkään kieltäytynyt kahden naisen seurasta.
ICU
Jokainen, joka joskus on astetta enemmän itseni kanssa tekemisissä on huomannut, että tarkkailen maastoa. Kyseessä ei ole mikään tiedonjanoisen tehtävä vaan se on jäänyt intin jälkeen päälle. Toisaalta, jos tuota ei olisi niin olisin aika varmasti joutunut rikoksen kohteeksi.
On muuten paha mennä nostamaan rahaa automaatilta – keskellä yötä, kun ketään ei varsinaisesti ole läsnä ja huomata sitten saavansa huomiota vääriltä henkilöiltä. Onneksi yö päättyi siihen, että poliisi pysäytti heidät ennen kuin saavuttivat itseni.
Joten, jos ajattelee tuota pientä tarinaa niin onko siitä nyt haittaa sitten? Toisaalta tämä ’tarkkailu’ johtaa siihen, että keskityn oleelliseen. Kyllä te, jotka mut tunnette tiedätte mitä se tarkoittaa. Kerrankos sitä tulee 180+ astetta käännyttyä, kun se oleellinen menee ohitse. Mutta vielä oleellinen ei ole kolahtanut tarpeeksi.
Toisaalta ’tarkkailussa’ on taustalla osaltaan sekin, että olen luonteeltani sellainen, ettei esim. oleviani ei jätetä yksin. On kyse sitten mistä tahansa.
En pyri siihen ettei kaveri jää yksin vaan teen sen ’automaattisesti’, koska se on vain osa sitä kuka olen.
Tiedän myös etten ole tarkkailuni kanssa yksin, toistaalta tämä on erilaista. Tiedän, että ainakin aikoinaan, että erään yrityksen sekä erään koulun hahmot eksyivät blogiini mielipiteitteni takia. Sanottakoon, että vain yksi taho kysyi kuinka tilannetta voisi parantaa – joten pientä krediittiä heille, mutta valitettavasti miinusta taas siitä, että kyseiset parannukset lukivat jo blogissani, joten +-0 tilanne. Mutta niistä en enempää kirjoita – mennyt on juurikin sitä, mennyttä.
Rules are to be followed – but what if I don’t want to?
Olen osittain myös sellainen etten lämpene ’määräysten’ kuuntelemiselle. Säännöt ovat suuntaa antavia eikä niitä ole pakko noudattaa (,jos ei halua), kuten osa 2.jk:sta varmasti muistaa. Jos kamerat eivät näe – se on sallittua – ja vaikkä näkisivät, vilkuta.
En kuuntele ’määräyksiä’ kenen kanssa saan olla kaveri enkä siedä, jos joku yrittää kavereitani pomotella. Ehkäpä huono puoleni on, että rakastan pientä tappelua enkä tarkoita tällä fyysistä vaan verbaalista. Tosin aluksi se ei ole tappelua vaan ehkä vain puolustan jotakuta. Se menee tappeluksi siinä vaiheessa, kun ’hyökkääjä’ hermostuu, kun puhun rauhallisesti enkä kiihdy ja ala huutamaan – toisin kuin ’hyökkääjä’. Huutamalla, kun asiat eivät edisty yhtään nopeammin. Kuitenkin riidoissa yritetään voittaa juurikin volumella – aika usein ainakin.
En noteeraa mitenkään sitä onko kyseinen ’hyökkääjä’ isompi ja/tai vahvempi. Heillä on aika usein tapana uhkailla siinä vaiheessa, kun jäävät alakynteen. Se on jokseenkin säällittävää, jos asioita ei voi hoitaa puhumalla – normi äänellä. Vaikka asia menisikin siihen niin eräs kaverini on sanonut, että osaan puhua itseni pois tilanteesta. Tuo tosin pätee muuhunkin kuin vain tähän. Mutta tämä olikin vain esimerkki.
Pitänee kuitenkin myöntää, että joskus kokeilen kuinka pitkälle toisen hermot kestävät, jos tarkoituksella isken oikeisiin paikkoihin. Mutta harvemmassa määrin.
Sidenote about Prius
En pidä myöskään Toyota Priuksesta, jos vaihdetaan aihetta hieman eri suuntaan – no aika reilustikkin. Miksi? Se on ruma kuin synti tai jopa rumempi – riippuu synnistä. Siis tekniikkahan on noin periaatteessa hyvä, mutta se ulkonäkö, mitä hittoa silloin on napsittu? *sigh*
PS, EOS ja DW
Suunnaksi välillä mistä pidän, kuvankäsittely, valokuvaus (varsinkin mallin kuvaaminen – kiitos siitä kuuluu paljolti Hänelle), nettisivut. Kaikki aiemmat ovat jatkuvassa oppimiskierteessä, koska ajattelen, että aina voi olla parempi kuin eilen.
How you’re doin’
Kierretään mutkan kautta aiheeseen, jota varsinkin yksi utelee vähän väliä – naiset (pääpaino tuntuu olevan tosin Hänessä). Go figure.
En aio kirjoittaa ihanteista sun muusta, mutta voin todeta etteivät kesyt kolahda. Myös se, että nainen viihtyy kameran edessä on äärimmäisen hyvä plussa. Koska kun tuo kamera tulee niin kuveja tulee otettua, joten olisi hyvä, että maisema/rakennus/tms. pysyisi taustalla ja edessä jotain – parempaa.
Mutta yksi oleellinen seikka pätee – kesy ei kolahda.
Myöskään tähän mennessä kukaan kavereistani ei ole onnistunut mua naittamaan kaverilleen – yritystä on kyllä ollut.
No limits – periaatteessa
Kyseessä ei ole Texas hold’em vaan enemmänkin kuten kaveri sanoi, ”et ujostele mitään”. Toki, jotkin asiat ajatellaan järjellä tai ovat muuten vain big no,no ja niitä ei tehdä, mutta noin periaatteessa no limits pätee. Miksi sitä ei nauttisi elämästä?
Joidenkin asioiden suhteen yllytyshullu, nämä ovat niitä kertoja, kun mietin alle sekunnin ja olen menossa mukana. Huolestuttavaa joskus, mutta minkäs teet. Loppupeleissä yleensä kannattavaa – jos ei muuten niin fiilis on yleensä hyvä.
Service desk, kuinka voin auttaa?
Jos kaveri tarvitsee jeesiä asian x suhteen niin normisti jeesaan toki. Varsinkin, jos osaan jonkin asian. Eihän sitä kaveria pulaan jätetä, ei ainakaan mun maailmassani.
Credits or smt like that
Arvostan kaikkia ihmisiä, mutta kunnioitus on ansaittava.
Kaikillahan on mielipiteitä toisista ihmisistä, asioista, tapahtumista,… Ei itseänikään haittaa vaikka joku ei pidä musta sellaisena kuin olen. Mutta toisaalta, en aio muuttua vastaamaan toisten mieltymyksiä. Kukapa haluaisi olla samanlainen kuin vieressä oleva? Unique beats a clone.
Mutta saa sitä rohkeasti sanoa mielipiteensä suoraankin, ei se mua haittaa. Yleensä asioilla on tapana tulla kuitenkin jotenkin allekirjoittaneen tietoisuuteen. Kuten varmasti itsekkin saat kuulla asioita kiertoteiden kautta, eikö?
Siinä se ’lyhyesti’.
This is just who I am.
Ei vastaavia kirjoituksia.
