Mä oon mä – the sequel
Ei tämä varsinaisesti ole jatkoa aiemmalle, mutta nimesinpähän kuitenkin. Osa päivääni lyhyehkössä tekstissä.
Tiedätkös, joskus riittää, että ottaa aikaa itselleen ja jättää tämän näytön ja sen johtojen päässä olevan tietokoneen.
Tiesitkös, tietokone on se pömpeli tuolla lattialla ja näyttö edessäsi. Monet service deskiin soittajat eivät tiedä sitä.
Nyt tiedät.
Mutta asiaan, laitoin tuossa kilpparit nukkumaan. Vertti oli jo mennyt omaan koppiinsa, Leevi veti sikeitä lasin edessä ja Leo kävi yö kävelyllä päätyen syömään mattoani. Vein ressun nukkumaan ja suuntasin itse makoilemaan sänkyyn ja katselin kattoa. Eihän tuo valkoinen katto mikään upea näky ole, mutta siinä tuli mietittyä asioita ja toisaalta kirjoitettua mielessään osa tästä blogista.
Kävin läpi tätä päivää, seisoskeluani erään oven suussa kolmisen tuntia ulkovaatteet päällä, puhumassa ties mistä. Koska joitakin teitä kiinnostaa niin kerron lyhyesti, hän on kaunis, fiksu ja mukava – kyllä hän on myös nainen vaikkakin pitää moista enemmänkin kyseenalaisena – tyttö kuulemma . Hyvät piirteet naisessa, nuo kolme sanaa, mutta ennen kuin saan uuden viestin, että joku on mustasukkainen niin olemme vain kavereita. Kolmisen muffinsia sain myös mukaani, kun kummasti siellä ollessani sisälläni ollut krokotiili alkoi murisemaan niin piti heittää suuhun muffinsi, jotta kroko rauhoittuisi. Kyseiset maut olivat suklaa-banaani ja suklaa-salmiakki. Ensimmäinen muffinssi sisälsi molemmat. Mutta maistui kyllä hyvälle. Just add water.
Olen siis vieläkin sinkku, joten rohkeat saa aina laittaa viestiä tai tulla juttelemaan. Suurin osa on kuitenkin kesyjä ja he eivät itseäni taas kiinnosta. Kuten varmasti mainittu jo kerran jos toisenkin.
Mutta asiaan, en tiedä kuinka aina tulee puhuttua naisista. Go figure.
Siinä makoillessa aloin sitten kuuntelemaan Leon kolinoita, ensimmäisellä vilkaisulla ressu yritti kääntyä ympäri kopissa ja törmäili seiniin. Jatkoin makoilua ja mietiskelyä, kunnes taas vilkaisin, kun tällä kertaa kolina loppui. Leo oli tullut kopistaan pakittaen ulos ja ihmetteli miksi valot olivat poissa – tai ainakin oletan niin.
Nappasin lattialta konnan pyyhkeen, laitoin sen sängylle ja Leon pyyhkeen päälle. Sitten alkoikin jutustelu vaikkakin taisin olla ainoa joka puhui. Leoa kiinnosti enemmän mun sormet, paita ja päiväpeitto, ehkäpä toisella oli hankaluuksia päättää mitä puraisee ensimmäisenä.
Leon silmistä näkee sellaisen ruskeasilmäisen ressukan, joka on jotenkin aina vähän hukassa. Mutta siinä on hänen voimansa, kun tulen juttelemaan Leolle, heti ensimmäisenä Leo katsoo takaisin ja samantien lattiaan. Katsos, kun mä olen liian kiltti. Annan herkkuja toiselle ja tämä kyllä tietää sen. Tosin nykyään olen onnistunut pitämään lauantait namipäivinä. Mitä nyt kerran viikossa sorrun antamaan vähän extraa ja totean perään, että älä kerro kenellekkään. Kelleppä tuo kertoisi… Vertille pleksin taakse suu täynnä nameja: “*nomsnoms* Arvaas mitä? *nomsnoms* Mä sain herkkuja *nomsnoms*”. Ei sillä Vertti eikä Leevi moisia syö.
Keskustelun jälkeen, laitoin toisen nukkumaan ja nyt ressu painui nukkuman kiltisti.
Uusi harrastus
Arvaas, kesti 11 vuotta ennen kuin aloitin erään lajin. 11 vuotta sitten, tiedän, olen vanhus, näin mainoksen tai muun lajista mikä näytti hyvältä. Silloin ikäraja oli 18v, joten vuosi piti odottaa aloittamista, mutta sitten se kuitenkin jäi. Armeijassa eräs saheista oli kuulemma kouluttajana eräällä salilla ja sitten heräsi taas halu kyseiseen lajiin vaan ei intistä mihinkään päässyt, joten kesti puolitoista vuotta ennen kuin asia ilmaantui uudemman kerran. Silloin tuli luokkakaverin kanssa asia puheeksi ja hän aloitti lajin. En itse tiennyt kurssin alkamisestakaan, joten yllätys, yllätys. Se jäi sitten taas.
Tuosta viimeisimmästä kerrasta on aikaa, ohimennen on siitä tullut puhuttua ja nyt vihdoin se ei ole enää puhetta. Lajia ei määritetä urheiluksi, kyseessä on puhtaasti itsepuolustusta, alunperin Israelista. Lajina on Krav Maga. Kunto ei selvästi ole intin veroista, kun hikoilen kuin pien sika treeneissä eikä koordinaatio ole kehuttava, kun en osaa tehdä toisella kädellä pientä ympyrää ja toisella kädellä isoa ympyrää toiseen suuntaan, kun samalla vielä juoksen. Kummasti, kun en juokse, ongelmaa ei ole. Liikaa nuita raajoja liikkumassa samaan aikaan kuin joku helihopteri konsanaan.
Mutta kunto kohenee, ja spolle koulutus palautuu osittain mieleen niin kyllä siellä viihtyy. En ehkä ranta kuntoon pääse tänä vuonna, mutta lyllerränpä muuten. Ei sillä, ei tällä pääse lyllertämään edes. Siitä on pidetty tässä perheessä huoli. Skidistä lähtien vanhemmat pitivät huolen, että aina piti olla harrastus. Itse aloitin joskus ala-asteella fudiksella, yleisurheilulla ja lopulta tenniksellä. Fudis ei ollut mieleeni, sitten yleisurheilussa en lämmennyt kisaamiselle, joten lopulta eksyin tenniksen pariin. En pelaa kilpailutasolla, taitoa varmasti olisi, mutta ei se silloin joskus lämmittänyt. Tennis on siitä hyvä, että vanhemmat pelaavat sitä kanssa, joten heidän vakiovuorollaan pääsen aina pelaamaan. Tosin kohta, kun he viettävät enemmän aikaa mökillä niin itse otan vuoron syöttöjen harjoitteluun ellei joku kaunis nainen eksy seuraani. Pari kaveria kyllä pelaa, joten pitää vetää varmaan hihasta. Mutta siihen on vielä jokunen viikko aikaa.
Järkkäri + 1,5 teraa
Pari viikkoa olisi vielä odotettavaa kunnes järkkäri eksyy käsiini. Olen odottanut sitä miltei kuin kuuta nousevaa, ohessa sitten tulee 1,5 teran vahvistus tietokoneeseen kovalevyn muodossa, koska kummasti sitä tarvitsee tilaa kuville ja backupeille. Sitten pääsee kuvaamaan milloin vain studioon, pitää vain kehittää uusia ideoita ja käsitellä vanhat kuvat. Viime kertaiset kuvat onnistuin poistamaan kaikki, kun huonot oli karsittu pois. Palautus onnistui toisella softalla millä backup oli tehty. Mutta se palautti myös poistetut kuvat, joten pieni operaatio käydä 800 kuvaa läpi, joista noin 500 menee poistoon. Eli reilu 300 pitää sitten käsitellä. Siinähän sitä hommaa sitten onkin.
Mutta, jospa jätät tarinoinnin tältä yöltä tähän ja painun vetämään sikeitä, jotta jaksan kuunnella pari tuntia taiteen historiasta koulussa. Itse asiassa ihan mielenkiintoista vaikkakin odotan median historiaa enemmän. Öit.
Ei vastaavia kirjoituksia.
