musta sun pitää purkaa ajatuksias! muute tuut hulluksi!
–Hän
Tässä sitä taas ollaan. Yritin taistella tätä vastaan, mutta Hänen mukaansa mun pitää purkaa ajatuksiani muuten voin tulla hulluksi tai pahempaa. Valitettavasti Hänellä ei ollut tuolla hetkellä kovin paljon tietoa, muuta kuin se mistä juttelimme.
miksi mulle tulee koko ajan mieleen, että soot sillai hyvällä tavalla ärsyttävä? soot jotain mitä en nyt taas vaihteeksi osaa laittaa sanoiksi… ärsyttävää..*smile*
Voin aina kuvitella ettei Hän olisi uniikki, ehkei Hän olekkaan, ehkä tuolla jossain on joku muu, mutta on sen verran kesy ettei tule vastaan tai kerro itsestään mitenkään. En lämpene kesyille naisille, on hetkiä, kun haluan naisen olevan vierelläni ja hetkiä, kun hän on rohkea – astetta enemmän. Naisen pitää kyetä olemaan oma itsensä, aito ja jalat maassa.
Hänessä on ujot puolensa, mutta ne vetävät puoleensa, ehkä pieni varovaisuus on oikea sana eikä siitä ole koskaan haittaa. Hänen kanssaan on helppo olla oma itsensä, itsellänikin oli pieni vaihe alussa, kun en tiennyt kuinka olla Hänen kanssaan. Voisi miltei sanoa, että kauneus häikäisi jopa itseni. Sen verran on pakko sanoa, että tuolloin ympärilläni oli pari muutakin kaunista naista bikineissä, mutta Hän… on jotain aivan omaa luokkaansa.
Jos silmiin voisi unohtua olisin ollut kadoksissa jo kauan, muistan kuin eilisen päivän, kun erään ohjelman juontajaa kuvattiin ja olin ottanut kuvan Hänestä. Kuva oli jotenkin niin aito ja ne silmät. Ehkä olen unohtunut niihin tätä kirjoittaessani ja olen edelleen tähtitorninmäellä katselemassa Häntä sen pienen altaan äärellä. Ehkä joskus havahdun ja kuukausia ei olekkaan mennyt kuten nyt. Ehkä.
Olen ’sopinut’ itseni kanssa etten ajattele Häntä, kuvitelma siitä, että vain kaveri kuulostaa hyvältä. Mutta sitten tulee päivä kuten tämä. Kun juttelemme ties mistä ja jokin asia laukaisee sen hyvän fiiliksen. Ehkä olen sekaisin tai no olen, sen me molemmat olemme todenneet toisistamme vaikka kuinka monta kertaa.
Hän on nainen, joka on aina saanut huomioni ja se on hankala saada – sen verran voin jopa itse sanoa.
Eräs kaverini kysyi Hänesta ja musta, ainoastaan raamattu tai muu kirja puuttui, jonka päälle oisin laskenut käteni ”Vannotko kertovasi koko totuuden ja vain totuuden…”. Kaveri ei ollut uskoa etten ole koskaan suudellut Häntä vaikka olenkin puhunut Hänestä kuten olen. Varmaan kolme kertaa peräkkäin sama kysymys kuin etsien ilmeeni värähtämistä.
Hän on nainen, joka on rohkea, hän on poikkeus. Hän uskaltaa, Hänen kanssaan on hauskaa, Hän on aito. Olisihan se hienoa, jos Hänen kaltaisiaan olisi enemmän, mutta vain kaltaisi,a ei Häntä itseään. Yksi nuinkin upea on jotain mikä saa sydämen käymään ylikierroksilla.
Hän, poikkeus sääntöön, tämä on Sinulle – olet todellakin jotain aivan uskomatonta. Olet toki välillä ärsyttävä, mutta jollain käsittämättömällä tavalla se on hyvä asia. Olet jotain, jota en osaisi koskaan kuvailla täydellisesti. Edes nämä kaikki blogit eivät riitä kuvaamaan sitä millaisena näen sut. Sanoin sulle hetki sitten, että kun luet sen viimeisen lauseen niin voit ehkä ymmärtää miksi vähän tappelin vastaan koko blogin kirjoittamista… Sanoin etten välttämättä oisi halunnut kirjoittaa sitä, mutta en myöskään aio sitä mitenkään korjata tai poistaa. En muuta sitä kuka olen tai mitä tunnen. En esitä mitään. Ei sellaiselle ole koskaan tarvetta.
Kuuti, soot sekaisin mutta niin olen minäkin.
Hän ei ole täydellinen, hänestä puuttuvat viat. Mutta muuten Hän on niin ihana, että voisin miltei sanoa rakastavani Häntä…
Ma oon ma.
Ei vastaavia kirjoituksia.
