Välillä tuntuu ettei aika yksinkertaisesti riitä kaikkeen mitä haluaa tehdä tai voisi tehdä. Kuvitellen tätä päivää, olen käsitellyt noin 12 studiokuvaa ja vielä olisi lähes 200 edessä. Samalla pitää katsoa kuvista, mitkä ovat poistoon meneviä, koska onnistuin poistamaan semmoisen kahdeksan gigan edestä kuvia vahingossa, sisältäen jpeg ja cr2(raw) kuvat. Nyt kaikki on palautettu, mutta silti pitää käydä kaikki uudelleen läpi, koska palautus tosiaan toi KAIKKI kuvat takaisin, onneksi olin tehnyt kansion mihin kaikki poistokuvat siirrettiin. Tuo kansio palautui kanssa, joten nyt voi sieltä katsoa mitkä menevät uudelleen poistoon.
Don’t do what I did: tarkistakaa, että olette poistamassa oikean kansion ettei lähde kaikki. Se on helpompaa kuin hankkia kaikki takaisin. Koko kansio ei normisti tule ctrl + z :lla takaisin.
Jostain syystä koneeni backup väitti, että sen tekemä varmuuskopio olisi ollut 60 megaa. Kun tarkistin asian itse kansiosta, koko oli 60 gigaa. Reilua. Kaikki piti palauttaa hankalamman kautta. Mutta sitä sattuu.
Vko8
Ajattelin tuossa, että koulun intensiiviviikolla voisi eksyä studioon kuvailemaan ja eräs kaverini oli jo haluamassa tulla kuvatuksi, kun kuuli järkkärini tulleen. Valitettavasti hänen työkiireensä estää kyseisen viikon studiokuvaukset. Toisaalta matkaakin on Turusta jonkin verran. Ehkäpä jokin toinen kerta sitten.
Mutta miten on Hänen laitansa? Onko Hänestä siihen? Jos kuvattaisiin se astetta erilaisempi kuva mitä näytin Hänelle aiemmin?
Ennen kuin joku lukija ymmärtää väärin niin tuo on tarkoitettu vain yhdelle ja ainoalle, mutta katson vain milloin Hän tämän tekstin lukee. Muuten olen vain hiljaa asiasta. Shh…
En oikeastaan ota kuvattavaksi ihan ketä tahansa, en ainakaan vielä. Toisaalta Hänellä on aina pieni etulyönti asema näiden asioiden suhteen kuten varmaan joku on jo osannut lukea.
Studiokuvauksen hyvät puolet ovat muun muassa siinä, että on näitä kauniimman sukupuolen edustajia kavereina, jotka uskaltautuvat kameran eteen. Toisaalta noissa kuvauksissa on aina hauskaa, se ei ole niin vakava mielistä, jossa vain vaihdellaan asentoja ja ilmeitä.
En tiedä onko kukaan muu huomannut, mutta sellaiset kettuilu tekstit ovat vähentyneet rajusti opiskelun myötä, lähinnä studiokuvausten aloittamisen jälkeen. Mikä on itse asiassa hyvä asia vaikkakin välillä tekee mieli vähän avautua, mutta se varmasti on suht’ tervettä vai kuinka?
Ei vastaavia kirjoituksia.
