Mökki 3. päivä
Torstaina tultiin tai lähinnä itse tulin ja vanhemmat olivat jo tätä asuttaneet pari kuukautta. Meinaavat olla vielä ainakin nelisen kuukautta. Mikäs siinä, en tiedä tulisinko itse vähän mökkihöperöksi, kun tämä seutu ei ole ihan se aktiivisin osa Suomea. Toisaalta sehän on mökkeilyn tarkoitus. Päästä irti kaikesta siitä hössötyksestä mitä muu alla on ja irtautua arjesta. Toisin sanoen ottaa rennosti.
Jos tarkoituksena on ottaa rennosti, niin tämä ei nyt tällä hetkellä ole oikea paikka siihen hommaan. Rinteen yläpäässä nimittäin on rakentumassa hirsimökki ja komeahan tuo on – tai tulee olemaan, kun parin kolmen viikon sisään valmistuu. Mitään luksusta mökki-elämä ei ole, mutta sen ei tarvitsekkaan olla.
Ihminen joka on tottunut siihen, että tarvitsee olla posliinikuninkaat vessassa ja juokseva vesi suihkussa, ei selviäisi täällä. Normi posliinikuninkaan sijaan ulko-huussi ja suihkun sijaan saunassa kiukaan ohessa kuumentuva vesi sekoitetaan suhteellisen kylmän veden kanssa, mikä järvestä roudataan jättimäiseen saaviin – siinä metsän keskeiset luksukset.
Vaikkakin nykymaailman luksuksiin kuulunee telkkari ja läppäri, jota myös itse hieman tässä käytän, jotta olen jossain määrin yhteyksissä ulkomaailmaan. Kuin kännykän netti ei riittäisi kontakteihin. (huomasi taas olevansa mettän keskellä, kun hämähäkki pyrkii lähemmäs – tätä ei kotosalla neljännessä kerroksessa tapahdu, jos ylipäätänsä mitään hyönteisiä missään näkee.)
Maanantaina, kun mökin rakennus jatkuu ja mökin yläkerta muuttuu asumiskuntoon, niin pääsen tästä neljän neliön tilasta muutettua hieman isompaan. Koko mökin yläkerta on itselleni ja makuualustana toimii semmoinen ilmapatja. Varmasti miellyttävämpää siellä kuin tässä missä lattia on jaettu kolmeen osaan ja niissä vaikuttaa viitisen kilpikonnaa. Välillä pitkää katsoa mihin jalkansa laittaa jottei tule potkaistua otuksia.
Huonompi puoli on, että pitää oikeasti herätä aikaisemmin, kun rakennus alkaa joskus seittemän pintaan. Mutta, vastapainoksi osalle – ainakaan en valvo aamumyöhään. Ellen sitten nyt, kun naapurin koira päätti aloittaa haukkumisen. Normi aika sille on siinä aamu seitsemän pintaan.
Rakentaminen on sen puolesta ihan mukavaa, että saa tehdä jotain. Esimerkiksi itse haluaisin ottaa tämän ajan osittain reenaamisena eli heavy lifting ois mun tieni. Sen jälkeen sitten ’rentoutuminen’ soutamisen merkeissä. Mutta vaikkei maalaaminen aina olekaan lämp hommaani niin yksi asia on mielessä koko ajan. No, rehellisyyden nimissä Hän ja Kani pukkaavat mieleeni. Toinen heistä olisi varmasti bikineissä ja en saisi katsettani pois. Joten noin periaatteessa ihan hyvä ettei ole täällä mutta toisaalta…
Mitä soutamiseen tulee niin täällä on aina kaveri siihen. Tosin täällä tuo soutajan kaveri on Rico. Hän pitää veneilystä , ainoa vain ettei seisominen veneessä ole sallittua tahi suotavaa, mutta pitäähän toisen nähdä vähintään kaikki. Vaikkakin oma soutaminen hankaloituu, kun koira hyppää syliin.
Nyt alkaa sen verran väsyttämään, että yksi asia pitää sanoa. Toisena iltana luonnollinen vanhempien utelu: ”onkos sulla ketään kiikarissa?” Jouduin toteamaan ettei ole, mutta jos jostain tuo kissa löytyy niin rohkeasti vain elämääni. Kesä on parasta aikaa näyttää parhaat puolet itsestään – varsinkin pukeutumisensa osalta. Jää nähtäväksi.
Ei vastaavia kirjoituksia.
