Life as I know it and love it
Jos rehellisesti menisin myöntämään niin nyt on pirun hyvä olo. Oikeastaan se tunne tuli kummasti esiin juuri ennen kaverin valmistujaisjuhlia. Syitä on monia, yksi niistä on varmasti se, että lähes 15 vuoden ajan olen ehdottanut vanhemmilleni, että hankkisimme mökin vuokraamisen sijaan. Aivan alussahan en ymmärtänyt ettei se nyt ihan noin vain onnistu. Mutta toisaalta en oikein uskonut koskaan, että se lopulta toteutuisi. Olin väärässä.
Nyt on paikka missä voi unohtaa kaikki kaupungin asiat, missä rentoutua ja ottaa omaa aikaa. On jotain missä pääsee oikeasti ajattelemaan. Vaikka nyt pitääkin uutta mökkiä rakentaa niin siinä on kuitenkin hyviä asioita. Kuten isäni sanoi, nyt rakennetaan itsellemme ja niinhän se on, siksi sitä jaksaa. Toisaalta nyt kolmisen viikkoa mökillä olleena vietän samalla aikaa perheen kanssa. Tuo on sellainen asia, joka tuntuu monilta jäävän koko ajan vähemmälle tässä maailmassa. Perheen kanssa vietettyä aikaa pitää osata arvostaa.
Jatkossa – lähinnä ensi kesänä, kun mökki ja laituri sekä piha ovat valmiita voi itse mennä omassa rauhassa nauttimaan luonnosta. Toisaalta miksi olla yksin, kun voisi olla kaksin. Joku bikineissä lekottelemaan auringon paahteeseen. Vaikkakin olen varmasti talvella menossa mökille, lähinnä katsomaan pimeyteen tähtitaivasta, kun täällä kaupungissa valosaastetta on aivan liikaa.
Mutta nyt ei ajatella jatkossa tulevia naisia bikineissä, se on tulevaisuutta – nyt eletään tässä ja nyt. Menneisyys on muisto tai lähinnä muistoja linkitettyinä eri tapahtumiin ja ihmisiin. Vaikka menneisyys elää muistoissa, elää se myös valokuvissa joita olen ottanut useampia vuosien varrella. Niistä hyvistä ja huonoista.
Elämään ei sovi jossittelu. Jos olisin tehnyt tämän asian toisin, jos olisin ollut kirjoittamatta tätä, jos olisin sanonut asian toisin… Moni asia olisi toisin, mutta olisinko minä? Jos olisin hiljaa, kun pitää sanoa jotain tai jos en tulisi suojelemaan ystävääni, kun hän apua tarvitsee? Jos vain astuisin syrjään, kuka olisin silloin – menneisyys?
Ajattelin, että nyt voisi olla ihan hyvä aika tehdä jotain uutta. En menisi sanomaan, että olisin mitenkään muuttumassa mutta jotkin asiat saavat jäädä menneisyyteen. Mitä tarkoitan tällä? No ensinnäkin käsiteeksi tullut ‘Hän’ saa jäädä. Hän on muisto – hyvä sellainen, mutta enköhän jatka tästä ystävänä enkä vertaa jokaista naista häneen. Kuitenkin jokainen nainen on uniikki omalla tavallansa ja, jos koko ajan vertailee johonkin muuhun niin ei välttämättä huomaa muiden naisten piirteitä.
Mutta mitä muuta asialla meinaan niin saa jäädä nyt vähän katveeseen ettei kaikkea heti kerrota.
Viimeiset viikot mökillä olen elänyt sitä paljon puhuttua terveellistä elämää. Kasviksia vähintään se 400g päivässä – todennäköisesti jopa enemmän. Liikuntaa rakentamisen yhteydessä sekä koiran kanssa lenkillä – unohtamatta soutamista. Sen tekemisen tulokset näkee niin kehossa kuin mielessä. Untakin tulee joka yö se 8h, ainakin lähes tulkoon. Kun tässä viimeiset pari viikkoa alkaa niin alan panostamaan siihen liikuntaan, kun rakentamisen yhteydessä ei enää juurikaan mitään painavaa tarvitse siirrellä.
Huomasin myös, että tässä kun on nämä pari päivää viettänyt kotosalla niin täällä ei ole mitään vilvoittavaa tuulta, mutta toisaalta mökillä vilvoittava tuuli vei itikat pois kimpusta – täällä niitäkään ei ole. Täällä on hiljaisempaa, mutta tämä on huono asia koska nautin siitä, kun kuikan, joutsenen tai muiden lintujen äänet kuuluivat järvellä. Unohtamattakaan järven omia ääniä.
Ei vastaavia kirjoituksia.
