Satunnaisuudesta ennaltaehkäisyyn?
Kun satunnaisen tapauksen seurauksena uhri menehtyy yksityisen henkilön asunnossa, suru koskettaa uhrin läheisiä, mutta ei synny sen suurempaa keskustelua syistä, jotka johtivat tähän tapahtumaan. Mutta jos samainen satunnaisen tapauksen seurauksena uhri menehtyykin julkisella paikalla, suru koskettaa astetta enemmän ihmisiä, koska osa käy aktiivisesti kyseisessä paikassa. Suru ei välttämättä kohdistu juuri uhreihin vaan koko tilanteeseen. Poikkeuksena tälle on se, että siitä syntyy suuri keskustelu ja syytteitä lentelee edes takaisin. Tällöin myös ’massan’ ääni on kuvitteellisesti se ainoa oikea käsitys. Kun muut menevät sanomaan mielipiteensä heidät torjutaan suoralta kädeltä. Se, jolla on suurin ’suu’ ei välttämättä ole aina oikeassa.
Miksi tälläistä tapahtuu? Emmekö voi arvostaa toisia ja antaa heidän elää? Emmekö ole tarpeeksi rohkeita pyytääksemme apua, kun sitä tarvitsemme? Emmekö ole ihmisiä, jotka auttavat, kun joku sitä tarvitsee?
