Ympäristöni muutoksessa
Huomasin eilen/yöllä, että vaikka olen luonnostani ympäristöäni seuraava ja olen yleensä perillä tapahtumista niin nyt kaipasin rauhaa. Kaipasin hetkeä, jolloin voisin olla rauhassa ja nauttia siitä, kun ei tarvitse tietää kaikkea kaikesta. Ei tarvitsisi tietää kuka pitää kenestä, seurata liikkeitä, katseita tai kuunnella sanoja. Ehkäpä siksi missasin katseen, jotka kohdistuivat itseeni. Näistä sain tietää jälkikäteen toiselta henkilöltä. Kun tämä kysyi “Miten sä ton teet?”. Hetken olin itsekkin pihalla, kun en tajunnut edes kenestä oli kyse. Näin siinä käy, kun ei seuraa ympäristöään normaalisti. Mutta toisaalta nyt ymmärrän mihin katseet menivät aiemmin illalla – oletin keittiötä ja muuta porukkaa, mutta taidan olla väärässä tai oikeassa. Paha mennä menneisyyteen tarkistamaan.
Toisaalta henkilö ei ollut sellainen, joka huomioni saa. Mutta en palaa niihin määritelmiin.
